sunnuntai 6. elokuuta 2017

Pohjoisen maisemia


Kuten edellisen postauksen lopussa mainitsin, matka jatkui meillä Hossasta Sallaan.



Nämä kaksi kuvaa ovat kuitenkin Kemijärveltä, jonne tehtiin päivän retki miehen vanhempien kanssa. Siellä oli Sallan ja Kemijärven hanuristeja esiintymässä yhteisessä torikonsertissa.



Laulajia oli muistaakseni kaikkiaan seitsemän, joista jokainen taisi esittää kaksi kappaletta ainakin sekä viimeiseksi koko porukalla yhdessä (osa laulajista on soittajien takana).

Kaunista ja komeaa kuunneltavaa oli sekä soitto että laulu.


Yksi päivä retkeiltiin taas Naruskan maisemissa. Löydettiin tällainen meille käymätön paikka:



Piimäkurun laavu, joka sijaitsi kauniilla ja kuivalla kankaalla, aivan Tuntsajoen vieressä.



Kyllähän tuolla olisi pidempäänkin viihtynyt, paitsi että paarmat häiritsivät pörräämällä koko ajan ympärillä.



Kävin kurkkaamassa jokirannassa ja tässä näkymä ylös laavulle vievälle polulle.





Samaa Tuntsajokea ylitettiin useassakin eri paikassa.



Tässä näyttää joki haarautuvan kahdeksi.



Taustalla näkyy Sauoiva, koskahan tuolla asti pääsisi käymään, olisi varmaan hyvät näköalat.

Otin kuvan sen jälkeen, kun rajavartiolaitoksen miehet autoineen olivat jatkaneet matkaansa. Olivat tuossa aidan luona ja pysähtyivät kysymään meiltä mistä tullaan, minne mennään ja kuinka kauan on tarkoitus olla näissä maisemissa. Ehkä kuuluu heidän työhönsä tietää ketä alueella milloinkin liikkuu. Ja jos vaikka joku retkeilijä ilmoitetaan kadonneeksi, niin onpahan sitten tietoa, jos on ko. henkilöä aiemmin jututtanut. 

Vastavuoroisesti saatiin heiltä tietoa mihin tuosta haarautuva tie vie, ajettiin sitä sitten jonkin matkaa ylöspäin ja oli kyllä huikeat maisemat!!



Eihän näistä kuvista näe sitä koko laajuutta mitä oli ympärillä ...



Aivan vieressä Peuratunturi, johon minä olisin halunnut lähteä "kiipeämään". Kuskin paikalta kuitenkin kuului vastaus, että vaikka näyttää olevan lähellä, on siinä useampi kilometri maastoa. Ja tottahan se tietenkin on, kun katsoo ajatuksella tuota puumäärääkin, mitä eri värivyöhykkeitä siinä on. Ja olisi varmaan hieman paremmat varusteet (kuin mitä meillä autoilevilla päiväretkeläisillä) oltava jos oikeasti tuntureihin lähtee vaeltamaan :)



Vanamo kukkii, samoin kissankäpälät ja moni muu pieni kukka.



Makkarat paistettiin ja kahvit keiteltiin tutussa paikassa Nuoluskurussa.

Siinä kodan edustalla oli juuri samana päivänä menossa puiden halkominen. Halkomiskone kävi lähes tauotta, mitä nyt välillä oli moottorisahan vuoro... että se siitä luonnon rauhasta tuolla nuotiopaikalla :) 

Maisemat oli sitten sitäkin upeampia!!




Jatkettiin tuostakin vielä ylemmäs ja jonkin matkaa vielä jalkaisin. Siellä ei sitten kuulunutkaan enää muuta kuin joku tunturilintu vihelsi tuulen lisäksi. 






Näihin kuviin ei tekstejä tarvita, eikä niitä tunnu olevankaan, kuvat puhuvat puolestaan. 

Ehkä taas ensi suvena tai kukapa tietää vaikka ennemminkin - tai sitten myöhemmin...


Vielä on sentään lomaa jäljellä ja ihan toisenlainen reissu tulollaan, siitä sitten seuraavalla kerralla.



5 kommenttia:

  1. Voi taivas mitä kuvia!!😍 Aivan upeita..tuolla se sielu ja silmät lepää♥ Ihana että pääsitte noin kauniita maisemia näkemään! Mukavaa kesän ja loman jatkoa sinne!

    VastaaPoista
  2. Kauniin kesäiset kelit sielläpäin. Upeita maisemia joissa silmä lepää. Suloista kesän jatkoa ja lomaa. Terkuin Katja http://paleredrose.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Onpa upeita maisemia, varmaan maistui kahvi. Mukavaa lomanjatkoa:)

    VastaaPoista
  4. Todella upeat maisemat ja hienot kuvat!

    Ihanaa loman jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Voi kuinka kaunista.
    Itse en ole noin pohjosessa käynyt.

    VastaaPoista

Pienikin kommentti piristää :)