tiistai 3. marraskuuta 2015

Blogini alku -haaste + Leevi


Sain tämän haasteen Sirpalta hänen Kuvien tarinaa -blogistaan, jossa saadan katsella makrokuvia luonnosta, kukkasista ja monista muista aiheista, mm. monet pienet ötökät ovat tulleet tutuiksi Sirpan kuvista. Monesti näissä kuvissa on mukana myös ihania ja hauskoja oivalluksia :) Samoin kuvat ja tarinat lämpimistä lomamaisemista ovat mukavaa katseltavaa.

***
Haasteen säännöt:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille ( teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua
vasta saatuasi haasteen ( ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

 3. Haasta mukaan (neljä) blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. 

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instageanissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

* * *

Aloitin blogin kirjoittamisen 25.3.2010 ja näin kirjoitin silloin: 

"Tarkoituksenani on kirjoitella tänne taideharrastuksesta, käsitöistä sekä askarteluista. Varmaan muitakin tapahtumia ja ajatuksia mitä päivät mukanaan tuovat."

Innostus blogin perustamiseen tarttui minulle tyttäreltäni Essiltä, joka tuolloin päivitti ahkerasti omaa blogiaan, se näytti mukavalta, niin minäkin halusin kokeilla ja oitis jäin koukkuun.

Ensimmäisissä postauksissa näkyikin nykyistä enemmän maalaamiani tauluja ja kirjoittelin näyttelyistä, joita pidin tai joihin osallistuin. Tuolloin tein myös paljon monenlaisia käsitöitä, mm. koruja ja decupage-askartelua ym. 

Blogiin alkoi yhä useammin tulla päiväkirjanomaista kerrontaa mitä milloinkin olin tehnyt ja jos matkusteltiin niin tänne oli mukava laittaa muistiin matkojen kuvia. Myös vuodenajat ja vuosittaiset juhlapäivät on näkyneet blogimuistiinpanoissa koko näiden kuluneen 5½ vuoden aikana. Kesäisin kukkasia ja talvella lunta, näinhän se menee.

Satunnaisesti olen kirjoitellut myös leipomis- ja ruuanlaittojuttujakin, mutta näköjään nekin ovat jääneet vähemmälle. 

Karvainen perheenjäsenemme Leevi ♥ on myös päässyt moneen blogipostaukseen mukaan, tottakai, onhan hän kuulunut tiiviisti jokaiseen päivään viimeiset 11 vuotta. Onpa muutama muukin karvakamu täällä tainnut vilahtaa, eli tyttären lemmikkikaneja.

Varsinaisia taitekohtia en nyt bloggaamisessani näe, eniten postauksia näyttää olevan vuodelta 2012, minkä jälkeen postaustahti on vuosi vuodelta vähän harventunut.

Nykyisin teen postaukset yhä useammin puhelimella! Älylaitteet ovat kehittyneet niin, että yhä harvemmin tulee kotioloissa tietokonetta avattua, mutta joskus on kiva ihan isolla koneella päästä pitkästä aikaa kuvia vähän muokkaamaan ja yhdistelemäänkin.

* * *

Nyt en laita haastetta eteenpäin, mutta mielellään toistenkin blogien aloituksesta lukee, joten nappaa haaste vapaasti mukaasi.

* * *

Vielä toinen asia tähän postaukseen. Anteeksi jos tästä tulee nyt sekamelskapostaus, mutta niin on mielenikin tällä hetkellä...

Tähän iltaan sisältyy luopumista, surua, helpotustakin, kyyneleitä... aika on tullut päästää Leevi 'vapaaksi tuulen mukaan'. Tästä illasta lähtien Leevi on vapaa niistä monista vaivoista joita tuli iän myötä, pahimpana jatkuva korvatulehdus jota ei saatu parannettua lääkekuureista, ruokavaliosta, puhdistuksista jne huolimatta. Tilanteesta kärsi tietysti koira eniten, mutta keinot ja voimat alkoi olla tilanteeseen vähissä jo minullakin.

Kyllä tämä tilanne, lemmikistä luopuminen, on yksi vaikeimmista asioista pitkään aikaan.

Vielä Leevi tuossa torkkuu, lenkilläkin käydään, viimeiset hetket yhdessä, ja sitten se vaikein, eli viimeinen reissu eläinlääkärille.


8 kommenttia:

  1. Voi kun surullinen tuo postauksen loppu, mutta näinhän se menee, että joskus tulee luopumisen aika ja nyt on teillä se hetki. Meilläkin alkaa koiralla olla ikää pian 10 vuotta. Raimolla jo neljäs koira kun olemme omassa taloudessa olleet. Jaksuja sinulle ja teille kaikille. Muuten...tuon edellisen postauksen anonyymi olen minä, jäi nimi pois. t. tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Vaikka kuinka tietää että tämä on ennenpitkää edessä niin kuitenkin ei osaa varautua miten koville ottaa... ja Leevi todella oli yksi meistä, pienimmäinen ♡

      Poista
  2. Ensiksikin kiitos, kun otit haasteen vastaan ja kiitos kauniista sanoistasi! <3

    Muistan hyvinkin muutamia maalauksiasi, etenkin niistä "Kivirappusista" tykkäsin kovasti. Ja virkkukoukku on sinulla ahkerasti koukuttanut kauniita pöytäliinoja.
    Ja aina silloin tällöin on Leevikin kauniisti poseeranut kuvissa.
    Nyt lopullinen ero hänestä on sinulle raskas, mutta Leevin ei tarvitse enää kärsiä. Voimahalit, Anja.

    Noin puoli vuotta aiemmin kuin minä olet aloittanut bloggaamisen ja aika kauan olemme toistemme blogeissa vierailleet.
    Blogissasi on niin kotoinen tunnelma ja leipomustesi tuoksun voi aistia ruudun tälle puolelle.

    Mukavaa marraskuuta, kaikesta huolimatta!




    VastaaPoista
  3. Luopuminen on vaikeaa... vaikka tietääkin, että se on lemmikille parasta ♡

    VastaaPoista

Pienikin kommentti piristää :)