sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Syksyistä


Varoitan heti alkuun, että nämä kuvat olen kännykällä räpsinyt, kun kameraa en ole ehtinyt hyllystä ottamaan.



Varma syksyn merkki - kanervia kukkien tilalle, kolme tähän ruukkuun ja yksi amppeliin, ne saavat nyt riittää. Muutenkin pihalla on yllin kyllin tekemistä, kun vain saisi tehtyä... kolme säkillistä olen jo lehtiä ja muuta saanut kerättyä, ja lisää tippuu koko ajan puista ja pensaista. Selkä ja jalat tulee vain niin turkasen kipeiksi kun tuolla haravoi, kyykkii ja leikkaa ja aamuisin on entistäkin enempi jumissa. Tänään siistin pois ojanpenkkoihin levinneitä ruusupuskia, eli kädetkin saivat osansa, nyt kolottaa myös niitä.



Tytär pyysi että tekisin hänelle kaulahuivin valkoisesta langasta. Ensin kokeilin tätä hänen valitsemaansa "kaarivirkkaus" mallia, mutta kovin harvalta näyttää, eikä sitten tästä tykännytkään - purkuun siis heti alkuvaiheessa.



Toinen vaihtoehto, palmikkomalli on jo näin pitkällä, saapa nähdä kelpaako (kaikkine alkupään virheineen...). Ellei niin ei tämä käyttämättä jää, onhan se kaula minullakin :) Pitkästä aikaa on kyllä mukava neuloa, ei malta lopettaakaan välillä.

Eipä muuta kuin kohden uutta viikkoa ja Lokakuuta!


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Syysterveisiä



... Mustikkavaarasta, tällä kertaa yövyttiinkin pitkästä aikaa kotitalossani :)



Uuninkylki on mukavan lämmin vielä pitkään lämmityksen jälkeen.



Pihasaunaan vesi kannetaan kaivosta.




Yllä kuvia vaarasta, missä kävin kävelemässä, vaikka vähän märkä keli olikin, vettä sataa ripsutteli jo lauantaina, sunnuntai olikin jo aivan sateinen. Taas tuli todettua että jokapaikka on niin kovasti metsittynyttä ja kasvustoa täynnä. Ei löytynyt enää polkua, mikä lapsuusaikana oli niin sileäksi tallattu, että pystyi jopa paljain jaloin sitä juoksemaan, kun vain varoi puiden juuria, toki ne muisti jo ulkoa kun sitä polkua edes takaisin kuljettiin. 



Kivet eivät kai ole miksikään muuttuneet, korkeintaan sammalta ja jäkälää niissä kasvaa.


Sirkkeli on työnsä tehnyt.

Piikkilankaa on vielä jäljellä tallessa.



Kierreltiin vähän kylää katselemassa, kun kerrankin oli aikaa. Tässä talossa kävin ala-asteen, nykyisin toimii leirikeskuksena.



Joku on kylvänyt auringonkukkia metsän reunaan. Ovat kukkaan ehtineet lämpmän syksyn ansiosta, mukavan näköistä.


Tämän kuvan paikka lienee "Meiskan" navetan nurkalta Pintamojärvelle päin (sisarukset tietää :)


Miksikähän tämä mänty on näin kiemurrellen kasvanut...

... johtuisiko tuosta, että sen siihen menee ja siitä tulee ulos piikkilankaa useassa kohdassa! Mänty näyttää olevan osa vanhaa aitaa... kumpikohan on ollut aiemmin, mänty vai aita!?



Lopuksi ruskan väreissä hehkuvat pienet pihapihlajat.

Mukavaa syksyn jatkoa!

tiistai 17. syyskuuta 2013

Voimaa ja iloa?


Tilaisuudessa jossa olin noin viikko sitten, kyseltiin osallistujilta jossain vaiheessa, mistä saat voimaa ja iloa? minua alkoi melkein ahdistamaan kun siellä lueteltiin kaikkea tekemistä :) mm. neulominen, liikunta, salilla käynti, laulaminen, leipominen, uiminen, lukeminen jne.




Ovat varmasti heille ihan juuri niitä oikeita voiman ja ilonlähteitä! Sillä hetkellä minulla ei tullut mieleen muuta kuin että, kun saada olla jonkin aikaa ihan hiljaisuudessa ja yksin, vaikka ulkona istumassa illalla, tai että saan kaikessa rauhassa vaikka katsella jotain lehteä, että minulta ei vaadita mitään.



Oikeasti tässä taitaa aina välillä olla melkoisen nuupahtanut kaikkien vaatimusten keskellä, vaikkeivät ne välttämättä sen kummempia ole, kuin näitä aina samoja viemisiä, tuomisia, pyykkäämisiä, ostamisia, ruuan laittamisia ja toisten palvelemisia... mutta kun sitä on koko ajan... ja tietenkin työpaikalla omat toisenlaiset vaatimukset.

No äsken kuitenkin koiraa ulkoiluttaessa tuntui että hetkeksi ainakin vähän voimaantui, aivan lämmintä ja kuitenkin ihana raikas ilma. Aurinko oli juuri laskenut, vielä vähän valaisi kuitenkin. Toisella puolella pyöreä kuu oli kivunnut taivaalle loistamaan, koira rapisutti kuivia puunlehtiä tien vierellä mennessään...



Tämäkin kuva on tuosta Valo kuvin ja sanoin -kirjasta.



Kirjoja on joskus mukava katsella, tai vaikka ihan kirjojen kauniita kuvia, kuten kukkia puutarhakirjoista.




Sekä tietysti runokirjoja, parhaissa on myös näitä kauniita maisemakuvia.

Tämmöistä tällä kertaa, ehkä seuraava postaus on taas iloisempaa luettavaa :)

Silloin ei tullut muuten tämä blogimaailmakaan mieleen. Blogeja on tosi kiva käydä katselemassa ja lukemassa, vaikkei aina jaksa kommenttejakaan kirjoitella.

Toivotaan että syyskuu jatkuu lämpimänä.

Mukavaa viikon jatkoa!

lauantai 14. syyskuuta 2013

Vielä kukkii



Voikukka kukkii vielä, ainakin tämä yksi, jonka pieni kärpänenkin oli löytänyt ja ihmekö tuo, kun noin keltaisena hehkuu syksyisessä ruohikossa.



Kun oikein läheltä tarkastelee, löytyy muitakin väripilkkuja vielä. Neilikka näkyy kyllä kauemmaksikin, kun on vielä noin monta kukkaa siinä.



Entäs mansikka, sekin kukkii ja kypsyttää marjoja vielä näin syksyllä .Yksi oli ehtinyt kypsäksi saakka, oli makea. Lisäsin kuvan alareunaan yksittäisiä lähikuvia, ei siis oikeasti noin runsaana kuki :)



Yleiskuva alkaa olla jo syksyistä väriä, vaikka mukavan lämpimiä päiviä onkin. Sienet kuvasin toisaalla ja liitin kuvaan mukaan, ei aavistustakaan mitä ne ovat nimeltään, kun en sieniä tunnista kuin muutamia.

Ehkä olisi pitänyt kuljetella vielä ruohonleikkuria kameran sijasta pihamaalla... vaan ehtiipä tuon vielä leikkaamaankin. Kävin iltapäivällä keräilemässä vähän pajuja, eräs ajatus on mieleen piirtynyt, mitä niistä teen jos ehdin ennen talven tuloa. Tosin pitää vielä pari kertaa käydä pajuja lisääkin, kunhan saan tuon homman alulle. 

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Nelilehtinen



Viime viikolla jonain iltana Leevi koiran kanssa kävelylenkillä huomasin tienvieren apiloiden joukosta neliapilan. Piti ihan palata takaisin se ottamaan, onnen tuojaksi, vähän taikauskoinen kun olen. Löytyi vielä hupparin taskusta kotona, vaikka vähän oli rypistynyt.



Kirpparilta sunnuntaina löytyikin enemmälti nelilehtisiä, tämän kukan nimikin oli Onnenapila, joten tottakait se piti ostaa (2,50 e) ja tuoda kotiin. Näiden myyjä sattui olemaan pöytänsä luona, joten sain kyseltyä minkälainen kukka tämä oikein on. Kuulemma sipulikukka, kesällä viihtyy ulkona vaikkapa maahan istutettuna, mutta syksyllä on otettava ylös ja sisälle. Kuulemma talvella lähes kuoleutuu, mutta keväällä alkaa kasvaa uudelleen.



Vähän pieni ja heiveröinen on kukka, mutta tosi kaunis se on, menee illalla suppuun ja avautuu taas aamulla, samoin lehdetkin. 


Nyt on Oulussa syysmarkkinat. Pikaisesti siitä maanantaina kävelin tyttären kanssa koulu- ja työpäivän jälkeen.



Paljon kaikenlaista syksyn satoa oli tarjolla. Omenoita ja rinkeleitä oli tosi monissa pöydissä, toivottavasti kauppa käy. Minun ostokset jäivät vähäisiksi, kun oli vähän kiire muualle.

Tänään kiire loppuikin heti aamusta, kun päätin jäädä kipuilevaa päätäni hoitamaan kotiin päiväksi. Niska varmaankin niin jumissa ettei päässä veri kierrä. Eilen iltaa kohti paheni ja tänään aamusta jo tuntui sen verran pahalta että parempi oli jäädä kotiin päätä selvittämään ja niskaa venyttämään, nyt onkin jo paljon parempi olo.

Mukavaa ja aurinkoista, toivottavasti vielä lämmintäkin viikkon jatkoa!


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Metsän hoitoa



Eilen matkattiin jälleen kotipaikkaani Mustikkavaaraan, tällä kertaa metsän harvennus hommiin. Uskomattomalta tuntui että nämä olivat lapsuusaikanani vielä avoimia peltoja, ojat välissä. Tuli hyvin mieleen heinänteko ja miten ojien yli hypeltiin ja niiden viereltä etsittiin mesimarjoja.



Nyt miesväki harvensi kasvaneita puita ja raivasivat muuta pöheikköä, heti tuli paljon mukavamman näköistä, vaikka vielä jäi muutama sarka myöhemmin raivattavaksi. 

Viisi miestä teki päivän kovasti töitä metsässä, kiitokset heille, mukana oli myös pari nuorta miestä seuraavaa sukupolvea. Me naisväki olimme enimmäkseen kokkaushommissa ja kahvin keitossa. Eli  me sisarukset ja pappa olimme koolla melkein kaikki, vain kauimmaisena asuva Maire tällä kertaa puuttui välimatkan takia joukosta. 



Mansikkamaa on saanut sekin jo syysväriä lehtiinsä.



Vaaran reunassa on tallessa tärkeitä tavaroita, ajalta "kauan sitten".



Vanhan tuomipuun lehdet loistivat ihanan värikkäinä.



Marja-aronia keittiön ikkunan alla.


Työpäivän päätteeksi tupruaa savut saunan piipusta :)



Näillä lämmittää saunaa kotonakin monet kerrat, kunhan kuivuvat ja tehdään polttopuiksi.


torstai 5. syyskuuta 2013

Haaste viisi + viisi


Sain Sirpalta haasteen kertoa tästä kesästä 5 hyvää ja 5 ikävää asiaa, kiitos, tämä pistääkin miettimään :)



1) Kun kesä vihdoin tuli - kaikki se lämpö ja valo, kukkaset, kärpäset.... alkukesä on aina niin odotettua ja ihanaa aikaa!



2) Pojan rippijuhlat heinäkuun alussa, mukava päivä :)



3) Käynnit kotona Mustikkavaarassa, ja sisarusten kokoontuminen. Tulikin käytyä useammin kuin edelliskesänä ja vielä ainakin kerran, ihan pian.



4) Loppukesän kokokohta oli matka tytön kanssa ihanaan, lämpimään ja kauniiseen Italiaan! Reissukuvia tulee selattua koneelta varmasti moneen otteeseen.



5) Nämä alkusyksyn lämpimät ja aurinkoiset päivät. Tänäänkin auton mittari näytti +22 astetta kun lähdin kotiin ajelemaan. 

* * *

Sitten niitä ikävämpiä asioita, hmm...

- Heti kun olin saanut "uuden" Fiiattini toukokuussa, joku varasti siitä pölykapselit Siwan edessä sillä välin kun kävin kaupassa!

- Sain "ihan turhan" pysäköintisakon kaupungissa (olin pysäköinyt muka pysäköintialueen viereen, höh)!

- Hyttyset! Niitäkin oli alkukesällä jossain vaiheessa tosi paljon, onneksi hävisivät taas jonnekin.

- Vähän sekin harmittaa, ettei ole ehtinyt maalaamaan, tosin inspiraatiokin tuntuu olevan jossain kaukana hukassa.

- Jatkuva väsymys on harmittava juttu. Samoin se ettei ole oikein saanut kunnolla "akkuja ladattua" vaan on koko ajan jotain hommaa tai kiire jonnekin.

* * *

Siinä niitä tuli sekä ihania että ikävämpiä asioita tältä kesältä. Sitähän se tämä elämä on - ihanaa riepumattoa! :)