tiistai 17. syyskuuta 2013

Voimaa ja iloa?


Tilaisuudessa jossa olin noin viikko sitten, kyseltiin osallistujilta jossain vaiheessa, mistä saat voimaa ja iloa? minua alkoi melkein ahdistamaan kun siellä lueteltiin kaikkea tekemistä :) mm. neulominen, liikunta, salilla käynti, laulaminen, leipominen, uiminen, lukeminen jne.




Ovat varmasti heille ihan juuri niitä oikeita voiman ja ilonlähteitä! Sillä hetkellä minulla ei tullut mieleen muuta kuin että, kun saada olla jonkin aikaa ihan hiljaisuudessa ja yksin, vaikka ulkona istumassa illalla, tai että saan kaikessa rauhassa vaikka katsella jotain lehteä, että minulta ei vaadita mitään.



Oikeasti tässä taitaa aina välillä olla melkoisen nuupahtanut kaikkien vaatimusten keskellä, vaikkeivät ne välttämättä sen kummempia ole, kuin näitä aina samoja viemisiä, tuomisia, pyykkäämisiä, ostamisia, ruuan laittamisia ja toisten palvelemisia... mutta kun sitä on koko ajan... ja tietenkin työpaikalla omat toisenlaiset vaatimukset.

No äsken kuitenkin koiraa ulkoiluttaessa tuntui että hetkeksi ainakin vähän voimaantui, aivan lämmintä ja kuitenkin ihana raikas ilma. Aurinko oli juuri laskenut, vielä vähän valaisi kuitenkin. Toisella puolella pyöreä kuu oli kivunnut taivaalle loistamaan, koira rapisutti kuivia puunlehtiä tien vierellä mennessään...



Tämäkin kuva on tuosta Valo kuvin ja sanoin -kirjasta.



Kirjoja on joskus mukava katsella, tai vaikka ihan kirjojen kauniita kuvia, kuten kukkia puutarhakirjoista.




Sekä tietysti runokirjoja, parhaissa on myös näitä kauniita maisemakuvia.

Tämmöistä tällä kertaa, ehkä seuraava postaus on taas iloisempaa luettavaa :)

Silloin ei tullut muuten tämä blogimaailmakaan mieleen. Blogeja on tosi kiva käydä katselemassa ja lukemassa, vaikkei aina jaksa kommenttejakaan kirjoitella.

Toivotaan että syyskuu jatkuu lämpimänä.

Mukavaa viikon jatkoa!

15 kommenttia:

  1. Itselle tulee mieleen ensimmäiseksi se, kun saan katsella maailmaa yksin ja ihan rauhassa KAMERAN LINSSIN läpi... siintä minä sitä voimaa saan :)

    Ihanaa syynkuun jatkoa ja toivotaan, että nämä pienet sateet menee ohi ja saadaan taas nauttia auringosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin olisin melkein arvannutkin että kuvaaminen on sinulle se voimanlähde :)

      Poista
  2. Minun voimanantajani on se, kun saan häärätä omia aikojani pihassa kaunilla syysilmalla. Oh, miten hyvä tunne, kun sitten tulee sisälle ja saa kahvimukin höyryävänä käteen. Kun välillä väsymys meinaa ottaa vallan, on sekin voimaa, sitä salasita sisältä lähtevää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhassa puuhaaminen on kyllä tosi ihanaa puuhaa ja varmasti voimaa antaa, varsinkin hyvällä ilmalla :)

      Poista
  3. Näin se on, jokaisellahan on omanlaisensa hetket, mistä ammentaa voimia. Itselläni nuo hetket vaihtelevat, milloin yksinolo, milloin kiva seura...:)

    Mukavaa syyskuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja elämäntilanteen mukaankin vaihtelee mikä hetki se on tarpeen. Kiitos samoin!

      Poista
  4. Valon ja samalla ilon tuojia ovat minullekin valokuvaus ,yksin en kovinkaan tykkää olla.
    Valoa antaa myös linnut,perhoset ja muuten vain hyvä päivä.
    Iloa ja valoa päivääsi, on kauniit kuvat kerrassaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto kaikkinensa on voimanlähde :)

      Poista
  5. Kauniit kuvat valoa löytyy jokaisesta päivästä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin löytyykin, kun vain osaa katsoa :)

      Poista
  6. Kyllähän se välillä tuntuu siltä, että niitä vaatimuksia/pakkoja on ihan roppakaupalla. Itsellenikin hiljaisuus ja pienikin tuokio ihan vain olemiselle ovat hyvin tärkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se totta on, että sieltä ja täältä niitä vaatimuksia koko ajan putkahtelee. Jostain täytyy löytyä aina rauhallinen hetki :)

      Poista
  7. Kyllä sen allekirjoitan, että oman itsensä kanssa oleminen sitä voimaa antaa ja sillä pärjää pitkään taas kaikenlaisten asioiden kanssa....minulla se ainakin toimii...:D

    Valo on tottakait hyvä asia ja varsin tarpeellinen ja sitähän saa vaikka nappia painamalla.
    Pohjosissa viihdyin eniten kaamoksen aikaan, voihan hitsin hitsi on se vaan niin komeaa aikaa ja tuntuu pitkään hyvältä.
    Mua ei ole koskaan vaivanut päivien lyhyys, enkä pelkää hämäraa saatikka pimeää....liika kuumuus ja auringon paiste ei ole se mun juttuni....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, ja tosiaan onneksi on keksitty valot :) Talven pimeys on toisaalta sellaista akkujen latausaikaa sekin, pimeinä iltoina ja kaamoksessa on lupa levätä.

      Poista
  8. Yleensä pitäisi kai suosia voimaannuttavia asioita. Ja niitä minunkin mielestäni ovat juuri valo, VALO, joka alkaa taas meiltä täältä pohjoisesta vähetä. Ja sitten, että saa tehdä sellaista, mistä todella pitää, ei vain pakkopullaa. Sellainen on tietysti meikäläiselle tämä piirtäminen ja maalaaminen, joka vasta nyt alkaa tulla mahdolliseksi tehdä enemmässä määrin.

    VastaaPoista

Pienikin kommentti piristää :)