sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Syysterveisiä



... Mustikkavaarasta, tällä kertaa yövyttiinkin pitkästä aikaa kotitalossani :)



Uuninkylki on mukavan lämmin vielä pitkään lämmityksen jälkeen.



Pihasaunaan vesi kannetaan kaivosta.




Yllä kuvia vaarasta, missä kävin kävelemässä, vaikka vähän märkä keli olikin, vettä sataa ripsutteli jo lauantaina, sunnuntai olikin jo aivan sateinen. Taas tuli todettua että jokapaikka on niin kovasti metsittynyttä ja kasvustoa täynnä. Ei löytynyt enää polkua, mikä lapsuusaikana oli niin sileäksi tallattu, että pystyi jopa paljain jaloin sitä juoksemaan, kun vain varoi puiden juuria, toki ne muisti jo ulkoa kun sitä polkua edes takaisin kuljettiin. 



Kivet eivät kai ole miksikään muuttuneet, korkeintaan sammalta ja jäkälää niissä kasvaa.


Sirkkeli on työnsä tehnyt.

Piikkilankaa on vielä jäljellä tallessa.



Kierreltiin vähän kylää katselemassa, kun kerrankin oli aikaa. Tässä talossa kävin ala-asteen, nykyisin toimii leirikeskuksena.



Joku on kylvänyt auringonkukkia metsän reunaan. Ovat kukkaan ehtineet lämpmän syksyn ansiosta, mukavan näköistä.


Tämän kuvan paikka lienee "Meiskan" navetan nurkalta Pintamojärvelle päin (sisarukset tietää :)


Miksikähän tämä mänty on näin kiemurrellen kasvanut...

... johtuisiko tuosta, että sen siihen menee ja siitä tulee ulos piikkilankaa useassa kohdassa! Mänty näyttää olevan osa vanhaa aitaa... kumpikohan on ollut aiemmin, mänty vai aita!?



Lopuksi ruskan väreissä hehkuvat pienet pihapihlajat.

Mukavaa syksyn jatkoa!

22 kommenttia:

  1. ♥oi,miten kauniita, syksyisiä kuvia!

    VastaaPoista
  2. Oi....niin "kipeän" ihania muistoja kuvina. Uuni....muistan kun se meidän ensimäinen uuni purettiin, muistan senkin kun samasen uunin päältä kerran hyppäsin alas, siis sen ensimäisen isämme muuraaman. Senkin muistan kun sen ihka ekan uunin lämmössä kerran nuorena kuumeessa lämmittelin. Muistan toisen keltaisen uunin....kuinka se Viikisestä haalattiin ja paikalleen laitettiin ja tämä sinun viimeinen kuvaamasi uunihan onkin tässä näkösällä. Tuon kaivon muistan alkuperäisenä, varmaan sinäkin muistat kun siinä oli kampi mistä vintattiin vesi ylös sankolla. Senhän muistan myös kun kaivosta loppui vesi ja sitä arosta avannosta talvella lehmille kannettiin. Muistatko Anja kun meillä ei ollut jääkaappia vielä ja kesäisin voit, juustot ja maidot sankossa kaivossa säilytettiin....Muistoja, muistoja...kuinkahan se selitetään, että näin vanhenpana tulee mieleen usein lapsuudesta mieleen monia asioita joita ei ole miettinyt pitkiin, pitkiin aikoihin.

    Anja....mukavaa alkavaa viikkoa sinulle, minä saikkuilen vielä pari viikkoa. t. tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uunit muistan minäkin, ensimäisen uunin purkupäivästäkin jotain. Keltainen uuni oli vesisäiliöineen ja kaksine leivinuuneineen ihan ylellisyyttä, varsinkin äidille mieluinen :) Sitä en muista että kaivossa säilytettiin ruokatavaroita, myöhemmin kyllä esim. marjoja ja kotikaljaa sinne laskettiin ämpäreissä jäähtymään. Eteisen kahverin muistan, kun siellä ruokatavaroita pidettiin viileässä. Ja se arolta veden kanto on jotenkin jäänyt mieleen, oli se hommaa... Kiitos Tarja kun kirjoittelit, mukava näitä on muistella :)

      Poista
  3. Kauniita syys kuvia sinulla täällä ja aah! takka tulta!
    On ollut kaunis syksy!
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Päivi, kaunista on tämä syksy.

      Poista
  4. Vaikken syksy ihminen olekkaan,olen syksyllä syntynyt:D, niin nautin syksyn väreistä ja takkatulesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä syksyssä hyvätkin puolensa :)

      Poista
  5. Ihania syksyisiä kuvia,lämpöä hohtaa takka.Mukavaa alkavaa viikkoa.♥

    VastaaPoista
  6. Ihania auringonkukkia ja värikästä ruskaa...lämmin takkatuli! Kaunis postaus.
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auringonkukkia pitäisi itselläkin muistaa kylvää keväällä, ovat niin ihania kun ehtivät kukkaan. Kiitos samoin!

      Poista
  7. Upeita kuvia syksyn värejä.
    Jännä juttu on tuo mänty ja aita, kumpiko lie ensin, ken tietää.
    Hyvää uutta viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä on ollut pieni puu kun aita tehty ja sitten kasvanut niin että piikkilanka uponnut siihen...

      Poista
  8. Kauniita syyskuvia ja haikeita muisteluita, johtuneeko syksystä sekin. Ainahan se on haikeutta herättävää, kun käy lapsuuden maisemissa. Kaunista syksyn jatkoa sinulle, Anja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina näistä reissuista tulee muistoja mieleen ja vähän haikeaahan se on. Kiitos samoin!

      Poista
  9. ....vielä, tuota koulua sitä käydä jyllättiin, minä tosin tuossa rakennuksessa vain yhden vuoden. Ensimäiset vuodet kuljin siinä viereisessä tiepiirin talossa koulussa. Tuosta Meiskan kulmilta otetusta kuvasta en saa kiinni kun on niin pitkä aika Meiskassa käynnistäni. Tuo pihlajien ruska on tosi kaunis. Tämän syksyn ruska on yleensäkin tosi kaunis :) skriivaili taas tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taisin kulkea tuolla kuusi vuotta, ensin Hilkan ja sitten Pekan luokalla :) En tiedä onko tuo Meiska, saattaa nimet mennä väärinkin minulla... Saarahan siinä asui ja sittemmin Saaran Antti. Syksyn värit on hienot.

      Poista
  10. Koti Mustikkavaarassa on jo nimenä ihanan ja kuvat olivat, suoraan sanoen upeita ja kauniin koskettavia!
    Minulle oikein mieluista kateltavaa......:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kiva nimi :) Kiitos Maikku!

      Poista
  11. Jänskiä kuvia...Ja hehkuvissä värreissä, voi tätä ihanata syksyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värien hehkusta saadaan oikein nauttia ennen valkoista talvea :)

      Poista

Pienikin kommentti piristää :)