lauantai 30. huhtikuuta 2011

Äidin maailma


Kyllä nyt harmittaa... Tänään otin paljon kuvia torireissulta ja täältä kotoakin - kaikki kuvat hävisivät kuin tuhka tuuleen yrittäessäni siirtää niitä koneelle
:( Ihme juttu, koskaan aiemmin ei ole tapahtunut, häipyivät kamerastakin sen siliän tien...



Sain Essiltä luvan lainata pari hänen kuvaansa. Vappupallon myyjiä oli vähän joka kulmalla, hyvin näytti kauppa käyvän. Torilla oli paljon muitakin kojuja, ja ihmismäärä oli huomattavasti lisääntynyt sillä välin kun kävelimme mutkan keskustassa parissa kaupassa ja tietenkin kahavilassa :)



Joku oli pullottanut vähän reilummasti simaa, kivasti kimaltelevat aurinkoisessa säässä. Vähän kylmä oli kyllä kun tuuli. Nyt on ulkona vielä kylmempää, joten saa haravointi jäädä tältä illalta, ehtiipä nuo viimeiset pläntit ja tienvarsiojat jonain tavallisena arki-iltanakin käydä rapsuttelemassa.



Tässä minun ostokset ihan itselle, lisäksi ostin pari puista paistinlastaa sieltä torilta, niitähän tarvii aina.

Korua valitsin pitkään, niitä myytiin monessa eri kojussa. Tämä on puuhelmikoru on mukavan kevyt, ei huomaa ollenkaan kun on kaulassa, joten minäkin ehkä voisin oppia käyttämään.

Kävimme Antikvariaatissa, jossa olen ehkä kerran aiemmin käynyt, ja onneksi mentiin kun löysin sieltä tällaisen kirja-aarteen, Äidin maailma taiteilijan silmin, Wsoy Porvoo 1947.



"Madonna" Akseli Gallen-Kallela 1891
Kansipaperin alla olevaan "toiseen kansipaperiin" painettu värikuva Gallen-Kallelan vaimostaan ja tyttärestään maalaamasta taulusta. Kirjan kuvat ovatkin kaikki mustavalkoisia, tämä ainut värillinen.



Kaksinkertaisten papereiden alta paljastuu vielä hienot pahvikannet. Kirjan paperi on arvokkaan tuntuista vähän kellertävää valoa vasten katsottuna "viivallista" paperia.

Kirjan toimittaneella Maija Suovalla oli aluksi tarkoitus kerätä valokuvia äidin elämästä, siis ihan yleistasolla. Tuon ajan kuvat oli kuitenkin niin ottamalla otettuja, ja niitä löytyi kovin vähän. "Nuo valokuvien etsintäretket johtivat toimittajan taiteen valtakuntaan, ja sieltä löytyi kaikki se, mitä hän oli toivonut ja vielä enemmänkin - äiti- ja lapsiaihe näyttää olevan taiteilijalle todellinen innoituksen lähde." - lainaus esipuheesta.

Otin muutaman kuvan selatessani kirjaa:



Albert Edefeltin maalaus 1880-luvun lopulta



Venny Soldan-Brofeldt, 1890-luvulta



Saksalaisen Hermann Kaulbalch'n maalaus äidistä (syöttää taustalla pienintään) ja lapsista.



Paitsi maalauksista, kirjassa on runsaasti kuvia patsaista ja veistoksista, tässä yksi joka jäi ensiselailulla mieleen, Giovanni Focardin teos "Kylläpä hän on likainen".

Kirjassa on 154 sivua, joka aukeamalla useita teoksia, eli useampi sata teosta kuvina.


Tumblr_lk9wydiysi1qgfjino1_250_large

Näin se alkaa vappuaatto kallistua iltaan, tämän kummempia juhlimatta, tai vielähän tässä ehtii simaa siemaisemaan :)

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Huilipäivä


Tänään päätin pitää vapaapäivän, joka on aina jostain syystä siirtynyt.



Terveellinen aamiainen on syöty - ensin meinasin vain lätkäistä juuston leivän päälle, onneksi huomasin salaattipuoltakin tuolla kaapissa :) Kahvinkeitto osoittautui haastavammaksi mitä muistinkaan... ensimäisellä yrityksellä pööniä tuli pannuun ja puolet vedestä jäi sinne suodattimeen, kahvi oli aika pahaa. Toisella yrittämällä onnistui jo paremmin! Kolleega varoitteli eilen, että älä nyt ainakaan siivoa vapaapäivänä, täytyy tunnustaa että olen jo imuroinut, oli ihan pakko, taidan vähän lattiaakin pyyhkiä tämän blogipäivityksen jälkeen, muuta en edes jaksa.

Vaikka työviikko oli pääsiäisen takia lyhyt, ja tämän huilipäivän ansiosta vielä lyhyempi - tuntui kovin pitkältä, työnteäyteisiä päiviä. Myöskin surullisia päiviä - yksi vanhoista konkareista on nyt lopullisesti joukosta poissa, äkillinen vaikea sairaus vei nopeasti.



Kuvassa pajulintu. Kansanlaulun "Pikkulintu riemuissaan" sanat taitaa näkyä niin huonosti, että naputtelenpa ne tähän

Pikkulintu riemuissaan
lauleleepi onneaan,
ei hän jouda kaipaamaan
eikä suremaan
ei hän, ei hän jouda suremaan.

Herättyään oksalta
alkaa kohta laulella.
Vaikkei tiedä ruuastaan,
laulaa sentään vaan,
laulaa, laulaa, laulaa sentään vaan.

Kuule linnun laulua,
katso kohti taivasta.
Surut kulkee kulkuaan,
laula sinä vaan,
laula, laula, laula sinä vaan.




Nämä kuvat laitan vain kun ovat niin kauniita ja rauhoittavia. Nappasin ne kirjasta, joka on tullut joskus jostain tilauskylkiäisenä. Vieläköhän joku näinä aikoina koristelee ovia tuolla tavalla kauniisti kuvioita veistämällä... toivottavasti!



 Pikkuruisia tulilatvan kukkia kuvasin läheltä.



 Huomenna simaa ja munkkeja :) Toivottavasti sää ei kovin tästä enää kylmenisi.

Hauskaa Vappua!

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Lintu vai poro

Pääsiäinen alkaa olla vietetty, ihmeellisen lämmintä on ollut. Laitan tähän alkuun muutamia kuvia lauantain ostoksistani puutarhamyymälästä:


Vanhan ja rikkoontuneen puutarhatontun tilalle ostin tällaisen iloisen veitikan :)



... sekä pienen keijukaisen tikkaineen, joka nyt väliaikaisesti kiipeilee kannun kyljessä.



Purkillisen helmililjoja,



kivikasvieja nimeltään PeterPan,



... ja vielä kaksi pientä orvokkia.



Tässä edelliset kukat tältä aamulta, onnistuneesti selvinneinä ensimäisestä yöstä ulkona! Vähän hirvitti itseäkin kun laitoin ne jo maahan, harson alla selviävät vähän kylmemmestäkin yöstä. Nyt pitää muistaa käydä ne peittelemässä joka ilta, kunnes kylmät yöt on ohi.



Meidän takapihan takana on ihan uusi puistoalue, huomattin tänään että sinne tosiaan pääsee pihan perältä ihan vaikka varvassandaaleilla :) Puiston keskellä oleva lammikko on kovin mutainen, joten toivon todella ettei meidän Leevi (koira) saa koskaan ikinä päähänsä mennä sinne uimaan.




Lohkaireissa on varsin erilaisia ja erivärisiä kiviä. Viimeisessä kuvassa jopa ihmeellinen; aivan eri kivilaatua tuolla lohkareen välissä raitana, kummallista!


Äsken ajeltiin Essin kans meren suunnalla, josta kuuluu meille kurkien ääniä. Aikamme ajeltuamme osuttiin paikalle jossa luki "Lintutorni" ja kyltti merelle päin. Siitä lähti pitkospuut ja mehän lähdimme niitä pitkin olettaen että lintutorni on ihan siinä lähellä.



Pitkospuut jatkuivat, jatkuivat, välillä loppuivat - paikkaan jossa oli vanhoja rikkinäisiä rakennuksia, tulientekopaikkoja - ja jatkuivat taas...



Lopulta pääsimme tornille ja kiipesimme ylös. Lintuja KUULUI olevan kovastikin lähistöllä, ainakin lokkeja, uuttukyyhkyjä, sorsia... mutta olivat niin kaukana ettei niitä oikein kuviin saanut. Kurkia ei näkynyt eikä joutsenia.







Takaisinpäin tallustaessa huomasin ainakin tämän yhden pienen menninkäisen vihreässä mekossaan :)



Kotiin ajellessa tällä pellolla olin näkevinäni kurjen. Pysäytin auton ja kävelin kuvaamaan, harmi vain kun aurinko paistoi vastaan ja eläin alkoi jo näyttämään porolta sokaistuneissa silmissäni... zoomattuna kuvassa se on kuin onkin yksinäinen kurki ruokailemassa pellolla.


lauantai 23. huhtikuuta 2011

Fasaanit ja jänis

Yksin ei tarvitse tuolla pihamalla olla, kaikenlaista kävijää sain jopa kuviin tänään iltapäivän pihahommien ohessa.




Nämä fasaanit on vakiokävijöitä ihan pihalla asti, näissä ensimmäisissä kuvissa naarasfasaani, joka kulki muutamia metrejä uroksen takana, kuitenkin koko ajan seuraten.




Sitten itse kukko. Tämä oli eilenkin pusikossa, rääkäisi aina välillä säikäyttäen minut :) Tänään sain hiippailtua näiden mukana ja napsin kuvia. Tämä uroslintu piti hauskaa, hiljaa kurnuttavaa ääntä mennessään.

Fasaanien lisäksi näin jonkun rastaan ja västäräkin. Kuvakin niistä oli vielä äsken, mutta onnistuin jotenkin hukkaamaan sen... Västäräkistä vähäsen, eli kohta on kesä!




Meidän pääsiäispupu :) Kävin tämän jäniksen kuvaamassa äsken kun saunasta tultuani sen huomasin tuolla loikkivan. Pitkän aikaa oli paikoillaan, mutta ilmeisesti kuuli hiippailuni kun lähti sitten loikkimaan matkoihinsa. Nämä ovat vähän arkoja enkä yleensä mene häiritsemään mutta nyt tuli hyvälle kuvausetäisyydelle.



Perinteinen pääsiäisherkku, persikka-rahkapiirakka, paistoin tänään päivällisruuan teosta valmiiksi lämpimässä uunissa. Ostoksillakin tuli käytyä, mm. puutarhamyymälässä, josta tuli muutama heräteostos tehtyä, niistä ehkä seuraavassa postauksessa.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Pitkä pitkäperjantai

Ainakin aurinkoinen oli tämä pitkäperjantai, kului enimmäkseen pihalla haravoinnin merkeissä.


Nämä kuvat on aamulta, kuten näkyy lehdet on lumien jäljiltä tiukasti maassa kiinni, nyt siellä on jo vähän toisen näköistä, pari säkkiä ja haravointikasoja. Huomenna on tiedossa kauppareissu, kun säkit loppuivat heti alkuunsa, yksi oli vain mistä ottaa. Mämmikin on ostamatta, kun en käynyt eilen itse ollenkaan kaupassa, ja mies ei tietenkään muistanut kun ei siitä itse pidä. Kumma kun ei muistanut jäätelöäkään...


Nyt sain perhosenkin melko onnistuneesti kuvaan! Tämä Nokkosperhonen lenteli ympäriinsä ja laskeutui vihdoin hetkeksi maahan.



Tämä katsoo anovasti...



Kun minä nautin päiväkahvista ja viineripullasta :) Hellyin ja annoin palan Leevillekin loppujen lopuksi. Pitänee hankkia tölkki puuöljyä ja pitkästä aikaa käsitellä pöytä ja tuolit, tarpeen olisi ollut hyvinkin jo viime keväänä.



Leikkasin Narsissista kuihtuneet kukat pois, että jaksaisi aukaista vielä nämä uudet tulossa olevat kukkaset.


  

Välillä unohduin tutkailemaan näitä haapapuun pintakuvioita, ihmeellisiä... No on tuo koivukin ihan ihmeellinen tuohineen.



Jotain sieltä maastakin jo pilkottaa...




Muutama kesä sitten kokeilin valaa betonista mosaiikkikoristeisia laattoja. Nämä on olleet ulkona kesät talvet ja tosi hyvin näyttävät säilyneen. Näitä olisi taas kiva tehdä, nämä yksittäiset ja yksilölliset kappaleet näköjään ovat päätyneet kukka-astioiden alustoiksi. Tämän pyöreän tein muoviseen pesuvatiin.



Tälle muistaakseni tein ihan muotin, puulevylle rimoista reunat. Muottejahan pitäisi olla useampi samanlainen että voisi valaa yhtäaikaa useampia laattoja. Tätäkin on vain tämä yksi ainokainen, hätäisesti suunniteltuine kuvioineen, olishan tuohon enemmänkin mosaiikkipaloja voinut laittaa...



Tämä pieni yksilö on tehty valkeaan muoviseen jäätelörasiaan :)

Jos valaisi betonista vielä pienempiin muovirasioihin koristeellisia "kiviä" niillä voisi vaikka reunustaa kukkapenkin!

Välillä kävin ruuanlaitossa ja satuin näkemään tv'stä pätkän ohjelmaa, jossa kerrottiin Vielickan suolakaivoksesta Puolasta. Epäilemättä olen siitä aiemminkin kuullut, mutta nyt näin niin hienoja kuvia että kiinnostuin ja googletin netistä tietoa, löytyihän sitä, tässä pieni tiivistys:

Yksi Puolan ainutlaatuimista nähtävyyksistä 15 km päässä Krakovasta sijaitsee 700 v. vanha suolakaivos joka kätkee uumeniinsa merkillisen suolamaailman joka kuuluu Unescon maailmanperintölistalle 12 merkittävimmän kohteen joukkoon. Kaivos koostuu yhdeksästä kerroksesta joista ylin 64 m ja alin 327 m syvyydessä. Tunneliverkostoa on 300 km ja korkein kammio on noin 42 m korkea. Kaivoksessa on mitä ihmeellisempiä suolasta hakattuja asioita kuten kappeleita, suolaveistoksia, kaunis Pyhän Kingan kirkkosali, jota koristavat vuorikristalliset kattokruunut sekä suolasta veistetyt taideteokset. Kaivoksessa on myös jalkapallokenttä, ravintola, sekä useita maanalaisia suolajärviä. Alas kaivokseen laskeudutaan leveätä portaikkoa pitkin, mutta ylös tullaan kaivosmiesten hissillä. Parin tunnin kierroksen aikana kävellään n. 3 km ja vieraillaan n. 30 kammiossa. Matkamuistojen ostomahdollisuus.


Ruokalevon jälkeen menin vielä hetkeksi pihatöihin. Karsin vähän marjapensaitakin, sehän olisi oikeaoppisesti pitänyt tehdä jo aiemmin mutta otin kuitenkin nyt muutamia liian alhaalla olevia oksia pois.

Hyvää Pääsiäistä!