maanantai 31. tammikuuta 2011

Kassi

Heippatirallaa, ajattelin pienen postauksen tänne laittaa itteäni piristääkseni, ja esitelläkseni valtavan kokoisen kassin, jonka ompelin viikonloppuna!



Tässä se on :)
Otin kuvan yläviistosta, siksi näyttää että kassi levenisi ylöspäin, vaikka se on ihan suorakulmio muodoltaan.

Eihän se kuvassa isolta näytä, mutta se ON iso!  Kuvassa kassissa on neljä suurta tauluani kehyksineen, ja vielä olisi mahtunut lisää... en kuitenkaan laittanut enempää kun olisi mennyt jo liian painavaksi kantaa. Ompelin siihen jopa vuorikankaan kirpparilta löytämästäni kangaspalasta. Nuo kukkaiset päällyskankaat on vahvemmanpuoleista sisustuskangsta. Nyt tuntuu, että olisi se hyvä ollut ilmankin vuorta, keveämpi, ompelen ehkä vielä toisen "yksinkertaisena".

Kävin tänään purkamassa näyttelyni, taulut kotona jälleen, ja minulla on jotenkin tyhmä tyhjä olo nyt.
Tuntuu että mitä hyötyä tästä on ja miksi ihmeessä raahaan tauluja edes takaisin, miksi yleensä ottaen olen niitä maalannut ja miksi yhä vain maalaan......



Tässä on kuitenkin yksi hyvä syy!
Vieraskirjaan oli tullut kuusi ja puoli sivua nimiä, tervehdyksiä ja tekstiä (osa vähän asian vierestäkin, mutta ei se haittaa :)  Mukava on lueskella mitä ihmiset ovat minulle kirjoitelleet ja löytää tuttujakin nimiä joukosta.

Kiitos kaikille teille ihanille ihmisille, jotka kävitte näyttelyssäni!
Kiitos kahvila Il Mundolle!
Kiitos meidän maalauksen opettaja Jaanalle!

Onhan niitä hyviä syitä muitakin (kun vaan jaksaisi muistaa...) Ainakin näkee taulunsa uudessa erilaisessa ympäristössä ja valossa, oppii sommittelemaan ja ripustamaan näyttelyä, saa vähän nimeään näkyville... ainakin ihan konkreettisesti - nimittäin sanomalehden menokalenterissa nimi oli joka päivä 2 kk ajan :)
Ja onhan aina pienen pieni mahdollisuus, että joku ostaisi taulun.

Seuraava näyttely onkin jo kesäkuussa, ikkunanäyttely.

Hei, kertokaapas mitä maalaisin, minkälaisia tauluja olisi kiva katsella?
Omassa mielessä on nyt joku kesäinen aihe...



Nämä on hyviä!
Erehdyin kerran yhden tällaisen pienen pussin ostamaan, tänään ostamani taitaa olla jo kolmas, onneksi pussi on pieni ja toki näitä toisetkin napsivat, en yksin minä.

Lopuksi vielä runo:

Tahtoisin nähdä enkelin
kyttyrää kantavan
jaksaisin paremmin tätä omaani
pitkällä
kivisellä tiellä

On, on niitä nähty.
Ihan maajalassa.
Siipien välkettä pilvistä odottaessasi
et vain huomannut.
Tarpoivat ohitsesi
arkivaatteissa
                    kassia kantaen.
Huulilla hyvä sana.
Silmissä siunaus.

                                 Maaria Leinonen

lauantai 29. tammikuuta 2011

Poro Feria


Aamulla lehteä lukiessa mietin alkaisko siivoamaan vai lähtiskö käväisemään Oulun torilla Poroferiassa, jonka mainos oli siinä lehdessä. Heh, jälkimäinen ajatus voitti, siivotahan voi koska vaan. Harmi vain että sää oli kovin harmaa märkä tänään. Yläkuvan poron kyydissä olisi päässyt rekiajelulle, oli siellä pari muutakin rekiporoa, mutta tämä oli ainoa valkoinen.



Nämä nököttivät häkin sisällä ja pari muuta kiinni kytkettyinä. Odottelivatkohan nämä kiihdytyskilpailuja tai sitten olivat vain muuten ihmisten katseltavaksi tuotu. Kiihdytyskilpailut olisi tänään alkaneet vasta klo 16 ja me oltiin liikkeellä jo paljon aiemin.



Nämä olivat vielä paljon hiljaisempia kavereita kuin edelliset :(
Hienoja eläimiä ovat eläessään olleet. Mietin vain tuota karhua, miten se on noin pienikokoinen...



Torilla tuoksui savu ja tuollaiset kodat oli tuotu myyntikojuiksi. Feriassa oli paljon saamelaisia ja norjalaisia puheensorinasta päätellen. Saattoipa siellä espanjaakin kuulua, kuulemma flamencomuusikoita paikalla Espanjasta saakka. Jotenkin me osuttiin huonoon aikaan, kun ei sitä flamencotanssiakaan sitten nähty...




Ihanan värikkäitä ja pitkiä mekkoja :)
Märkää lunta tulee yhä vain enemmän...





Kun lumisade vain yltyi, lähdettiin kauppahallin kautta autoa kohti, kirpparille, kauppaan ja kotiin päivällisruuan laittoon.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Pinkkiä ja pikaruokaa


Taitaapi olla ystävänpäivä lähestymässä päätelleen kaikesta vaaleanpunaisesta hömpästä mitä kauppoihin on yhtäkkiä ilmestynyt. Ihan pakko oli vähän hypistellä ja napata kännykällä kuviakin näistä suloisuuksista.



Hyväntuulisia foliopalloja



Söpöjä nallukoita ja aurinkoisia kukkasia

Eipä näitä juuri ole minulla tapana ostella, vaikka ihania ovatkin. Monesti jää ystävänpäiväkortitkin laittamatta.... Lohduttaudun sitten kun huomaan että on jo liian myöhäistä, että pian on pääsiäinen ja pääsiäiskortteja ehtii hyvin laittaa :)

Parin päivän ajan on ollut todella kylmää. Eilen aamulla mittari näytti -20 ja tänä aamuna -24 astetta, huh, vähempikin pakkanen riittäisi. Silti ollaan Leevin kanssa urheasti käyty lenkillä molempina iltoina. Tänään olikin iltaan mennessä vähän keli lauhtunut ja tähdet loisti taivaalla, niitä tuijottelin kun taas Leevi nuuskutti nokka maassa :)

Ruuaksi tein varsinaista pikaruokaa töistä tulon jälkeen:



Tortillat lämmitetään pikaisesti mikrossa, jauheliha kypsytetään ja maustetaan. Näihinhän voi kääräistä sisään mitä ikinä keksii, lapset oli kerran kypsentäneet broilersuikaleita täytteeksi, hyvää oli ollut sekin. Kurkku-tomaatti-raejuusto lisäkkeen tein, että on edes vähän terveellisempää. Majoneesi, tomaattikastike jne. sopii näihin, mutta minä jätän omastani ne pois.

Muita "pika"ruokia arkisin meillä on esim. riisi ja kastike broilersuikaleista, tonnikalapasta, pyttipannu jos sattuu keitettyjä perunoita olemaan. Tai sitten edellispäivän ruokaa, jos on tehty iso annos esim. jotain laatikkoa tai keittoa. Tosi pikapika on sitten lähigrilli... ruishamppari, nam... mutta vain äärimmäisessä hädässä :)

Huomenna onkin jo torstai, viikko on mennyt yllättävän nopeasti ainakin tähän saakka. Kiirettä on pitänyt, jopa niin että taas jäi minulla maalaustunnit väliin... ensi viikolla sinne. Jospa viikonloppuna löytyisi hetki kotonakin maalata. Paletti minulla on maaleineen ulkona kylmässä, öljyvärit säilyvät hyvin jäässä ja kun sulavat sisälle tuodessa, siitä voi jatkaa mihin jäi!

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Tunnustan



... Että kävin nappaamassa nämä seuraavat tunnustukset Seijastiinan ja Tuulan ihanista blogeista tunnustaakseni minäkin jotain. Katsotaanpa löytäisinkö seitsemän totuutta itsestäni teille tänne paljastettavaksi:



1. Ostan aivan liikaa lehtien irtonumeroita! MeNaiset, Kotiliesi, Avotakka... Niissä on ihania juttuja ja kuvia, kuten eilen ostamassani Maalais unelmia -lehdessä, josta on tässä postauksessa olevat tunnelmakuvat.

2. Syön liian nopeasti! Olen tosi nopea syömään, vaikka en mielestäni mitenkään hotki :)

3. Väsyn helposti! Oikeasti esim. imuroidessa menee voimat aivan... Eilen piti lumityötkin tehdä puolet aamulla ja puolet illalla, kun ei vain jaksanut kaikkea kerralla.

4. Kaipaan yksinoloa ja hiljaisuutta... Välillä tuntuu että olisi pakko saada olla ihan yksin ja rauhassa, se on minulle vain niin harvinaista. Tähän liittyen tykkään mietiskellä ja unelmoida, suunnitella suuria...

5. Olen nopea pyykkäämään,  mutta hidas laskostamaan! Pyykkikone hurisee lähes päivittäin, mutta se laskostaminen... puhdasta pyykkiä kertyy. (Ps. tänään päivällä urakoin ja tyhjensin koko kasan.)

6. Yleensä olen pitkäpinnainen, mutta rajansa minullakin ja kun suutun, räjähdän tosissaan. Tosin en jaksa olla pitkävihainen vaan lepyn hyvinkin pian.

7. Päästelen joskus perinteisiä ärräpäitä! Hävettää, mutta totta se on... viimeksi eilen kun pudotin kattilapinon räminän kanssa lattialle... Sattuuhan näitä.

Jaan nämä tunnustukset yhtä vapaasti eteenpäin kuin ne sainkin :)
Eli jos jollakulla on vielä paljastukset tekemättä, niin napatkaa tunnustukset täältä mukaan!
___

Vielä vähän MaalaisUnelmia kuvina:






Ja tässä totuus:


Tätä valkeaa unelmaa tulee tuonne pihalle aina vain lisää...




Hyvää alkavaa viikkoa,
joka onkin viimeinen viikko tammikuuta!

torstai 20. tammikuuta 2011

Tavallinen työpäivä

Tänään oli tuiki tavallinen työpäivä, kuten on ollut jo liki 20 vuoden ajan... no ei ne päivät nyt ihan niin samanlaisia kaikki ole olleet, onneksi kuitenkaan. Työhuonekin on jo neljäs menossa, kaksi kertaa olen rakennuksesta toiseenkin muuttanut... Nappasin huvikseni muutaman kuvan kännykällä huoneestani, tässä ne sikin sokin sekoitettuna:

Keskellä näkyy, miten minulla on tätä nykyä oikein kaksi näyttöä rinnakkain. Se kyllä helpottaa työtä, kun tietoja siirtää toiseen paikkaan, niin ei tarvi hyppiä ikkunoiden välillä. Tarkoituksella etsin mainosviestin näyttöön kuvan oton ajaksi, enhän minä toki muuten mainosviestejä työaikana lue! Ylimmässä kuvassa on ovi käytävään, faksikone ja kirjoituskone pöydillä ja onhan siellä viherkasvikin :)

Puhelinvaihde oli jo jossain aiemmassa postauksessa, siitä ei kuvaa tässä. Alimmissa kuvissa näkyvät postituskone ja tulostin, ne ovat kovassa käytössä päivittäin. Muutamasta lehdestäkin nappasin kuvan ennen kuin lähdin kirjeitä ja muita päivän posteja taloon jakamaan.

Siellä ne työt huomennakin odottavat tekijäänsä, taidan aloittaa aamulla tammikuun maastokulujen syöttämisestä projekteille, sitten tuleekin kahvin jälkeen posti....
___



Kotona sitten muiden hommien lisäksi kävin Leevi-koiran kanssa lenkillä. Lenkin jälkeen Leevi hävisi kuin tuhka tuuleen pihalta sen hetken aikana kun olin saunapuita vajasta hakemassa. Hukassa oli noin 10 minuuttia, vilaustakaan ei näkynyt vaikka etsin pitkin tietä, huolissani huhuilin... Sitten ilmestyi kuin tyhjästä pihalle jostain. Pari vuotta sitten talvella oli karkaamisongelmaa, toivottavasti ei taas ota tavaksi!

Niin tuo pannukakku, sekin piti tänään tehdä kun yksi maitopurkki ei muuten huvennut jääkaapista. Hyvää oli pannari pitkästä aikaa.

Vähän kuvataidetta tähän lopuksi; Janne oli tuonut koulusta nämä kaksi työtään tänään kotiin. Tykkään molemmista ja sain luvan laittaa niistä kuvat tänne:



Tässä on hyvät ja voimakkaat värit, laivoja, merta ja rantoja.



Mallista ruutupiirroksena tehty linna, lyijykynätyö.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Pakkasta tuulta unelmia...


Kylmää ollut tänä viikonloppuna! Eilen aamulla mittari näytti -25 ja tänään -15 astetta. Eilen ei tullut ulkoiltuakaan muuta kuin autoon, kauppaan ja kiireesti takasin. Illalla palelin sisälläkin niin että vaatetta piti haalia lisää jopa nukkumana mennessä. Tänään näytti aamulla, että tulee hyvän sään päivä, aurinko nousi lupaavasti ja mietin jo hakevani sukset varastosta... Mutta sitten pilviverho peitti taivaan ja alkoi tuulla - siispä minun hiihtelyni siirtyy edelleen. Säätiedotus näyttää tänne Oulun seudulle seuraavaa auringonpilkahdusta vasta torstaille.

Koivu täynnä tuulenpesiä

En tiedä säästäkö johtuu vai mistä, mutta tänään on kyllä into tehdä mitään ollut totaalisen hukassa, väsyttää vain. Kotityöt silti on hoidettava väsytti tai ei... Kyllähän minä vähän jumppasinkin, kun olin hetken aikaa yksikseni täällä, sain sen verran itseäni niskasta kiinni :) Hedelmiä ja marjojakin on syöty nyt monessa muodossa, että c-vitamiinin saantikin on turvattu.


Korkeaa meriheinikkoa

Iltapäivällä lähdin kuitenkin Essin ja Leevin kanssa kävelylle tuulta uhmaten, huh kasvoihin tuuli puski niin että piti välillä kävellä selkä menosuuntaan. Muutaman kuvan nappasin kameralla, ja sitten sormetkin meinasi paleltua, vaikka hanskat kädessä olikin. Ripottelin päivän kuvia tekstin väliin.


Tuolta se latu tulee...
 
... ja tuonne se latu menee, merta kohti!

Käytiin katsomassa että mistä meidän lähilatu meneekään nyt kun taloja on noussut viimeisen vuoden aikana lisää tähän ympäröiville pelloille. Taitaa kulkea melkein entistä reittiään pitkin merenrantaheinikkoa, metsiä ja peltoja. Vähän liiankin tasaista, pitkä suora toisensa jälkeen aina mutkan takana.



Janne kavereineen oli käynyt ostoksilla. Iloinen yllätys oli tämä hänen Dressmann pusero-ostoksensa. Kaverinsa kanssa pyöräilivät (poikia ei paljon pakkaset ja tuulet hidasta :) Zeppeliniin ja molemmat olivat ostaneet puserot, kun vielä puoleen hintaan saivat. Mukavaa vaihteluahan tämä on normaaliin hupparityyliin!

Kuva kirjasta "VALO sanoin ja kuvin"

"Viluisella rannalla
hytisevät alastomat haavat.
Eivät laula enää
koko kesän lumpeille, lokeille
tuutulaulua hymisseet.

Niin heikkoja laulumme,
hallanarkoja,
riitteen armoilla.

Mutta mahlaveressä
silmujen kehdossa syvällä
uudet laulut
uuden kevään."

                                  Maaria Leinonen


Se siitä talvesta ja sen kylmyydestä, sitä jatkuu vielä jonkin aikaa...

Olen tässä yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni tänään sellaisessakin asiassa kuin apurahan hakeminen! Olen jo muistaakseni kaksi tai kolme kertaa aiempina vuosina laittanut hakemuksen vetämään, erilaisia versioita, ilman tulosta. Tai onhan se tulos sekin, kun tulee kirje että hakemuksenne on hylätty... Siis taiteilija-apurahasta nyt puhun.

Hakijoita on paljon ja saajia vähän. Sellainen tuntuma minulla on että saajat ovat melkeinpä poikkeuksetta ammattitaiteilijoita, eli alan koulut käyneitä. Mutta ainakin vielä tämän kerran aion (kun saan tarpeeksi lujan otteen niskavilloistani :) hakemuksen väsätä. Tällä kertaa minulla on hyvä ajatus suunniteltuna ja aikataulu on juuri sopiva tämänvuotiseen maakuntien kulttuurirahastojen hakuajankohtaan. 10. helmikuuta mennessä hakemukset on laitettava ja olikohan se niin, että toukokuun lopulla, keväällä kumminkin, päätökset niistä annetaan.

Muutaman kuukauden sitten saa pitää sormia ja varpaitakin ristissä, toivoa, toivoa ja odottaa...


"Älä sure, murehdi, kiirehdi
peläten etteivät unelmasi ehdi kypsyä, toteutua
ja että sato jää korjaamatta.
Nauti vain luomisen synnyttämästä ilosta,
rajattomuudesta ja ajattomuudesta tässä hetkessä.

... sillä kun aika on kypsä,
on myös elämäsi täydellisen valmista."

                              Eija Orpana
                                                                   Kirjasta "VALO kuvin ja sanoin"

torstai 13. tammikuuta 2011

Talven valo


Eilen alkoi tauon jälkeen maalaustunnit, ja hyvä niin! Menin sinne tämän talvimaiseman kanssa, jota jatkoin maalausveitsellä. Onhan se vähän vaikeaa uudella työkalulla alkuun tehdä, mutta alkoi jotekin sujahtelemaan loppua kohden :)



Ei tämä vielä valmis ole, mutta paljoa viimeistelyjä tämä ei enää kaipaa, eli kovin pikkutarkkaan tätä veitsityötä en aio, eikä varmaan voikaan viimeistellä. Auringolle teen varmaan vielä vähän jotain...

Mielessäni mietin jo seuraavia keväisempiä aiheita. Tämä on vähän tuskallista, kun kovasti tekisi mieli maalata, mutta olosuhteista johtuen se on mahdollista toistaiseksi vain kerran viikossa maalaustunneilla. Lisäksi ehkä joskus viikonloppuna jää maalaamiselle hetki aikaa.

Tänään poikkesin töistä tullessa näyttelyäni katsomassa, sehän jatkuu vielä tämän kuun loppuun. Oikeastaan menin sinne katsomaan onko esitteitä vielä jäljellä ja sopimaan näyttelyn purkuajasta kuun viimeiselle päivälle.

Tänään tuntui olevan kylmä tuuli, joka puski luihin ja ytimiin... Ei auta, pitää lähteä vielä koiran kanssa käymään pieni kävelylenkki, vaikka on se jo pihalla temmeltänyt tämänkertaisen lumenpukkaajan kanssa. Lämmintä päälle niin jospa sitä tarkenisi.




sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Lunta lunta....


Jo alkaisi tämä lumen tulo riittää... Olin äsken eilisillan lumia lähdössä kolaamaan, mutta kun katsoin ikkunasta niin taas alkaa tupruttaa... sakenee vain koko ajan. Siirrän sittenkin iltaan tuon lumikolan kanssa kuntoilun ja kirjoittelen tänne teidän iloksenne :)



Tältä näytti pihalla eilen. Ei vähään aikaan kahvitella tuossa pöydässä tai poimita herukoita noista pensaista. Mutta huomatkaapas, että pikkuisen aurinko jo paistaa tähänkin lumimaisemaan. Satuin kameran kanssa oikealla hetkellä pihalle :)



Puhumattakaan tästä, auringonlasku on kaunista katsottavaa talvellakin.



Leevi kyllä tykkää lumesta, vähän väliä on pihalle menossa. Se myöskin syö lunta! Vaikka on raikasta vettä tarjolla koko ajan, juo harvoin. Näyttääpäs se itseään isommalta tuossa sisäkuvassa, ja häntä viuhuu kuten yleensäkin. Nyt ei koko koira viuhu niin jotenkin sain kuvan otettua. Yleensä se heiluu kuin heinämies ja kohta on kuono kamerassa kiinni, siksi ei paljoa kuvia saa otettua ♥



Kylläpäs on kotoinen tunnelma, kun tuli paukkuu ja rätisee leivinuunissa ja tv:stä tulee hiihtokilpailut.
Itse en kovin innokkaasti hiihtoa seuraile, mutta ei haittaa kun selostus kuuluu taustalta :)



Eilen istuin ja virkkasin sohvalla, kun Janne jätti ulos lähtiessään näkymään elokuvan "Yksin kotona 2", kehotti vielä seuraamaan sitä, kuulemma hyviä kohtia. Olin aiemmin tuon leffan jo nähnyt ja odotin koska siinä tulee lelukauppakohtaus, joka oli jäänyt mieleen. Nappasin pari kuvaa teillekin, jos ette sattuneet katsomaan :)





Veikkaan kuitenkin että tämä ei ollut niitä kohtia, mitä poika tarkoitti :)
Elokuvan lopussahan Kevin antoi Lelukauppiaalta saamistaan tunturikyyhkyistä toisen "lintumummolle" joka pelasti hänet rosvojen kynsistä usuttamalla kaikki ruokkimansa linnut heidän kimppuunsa.

_____