lauantai 7. toukokuuta 2011

Muisteluja äitienpäivän aattona


Viime vuoden postaus äitienpäiväksi oli näin lyhyt, nyt olen kirjoitellut vähän pidempään useana iltana pikkuisen kerrallaan. Eilisillan ja tämän iltapäivän olen tosin potenut hurjaa toispuoleista päänsärkyä, pahoinvointia... nyt on vähän jo helpottanut.

Minun äitini Lempi syntyi Kenttäniemen suureen punaiseen taloon Iijoen törmälle marraskuussa 1930. Äidin lapsuudesta en paljoa tarinoita muistakaan, hän oli neljäs kuudesta lapsesta. Iijoen uitto on jossain määrin kuulunut heidän kesiinsä talon sijainnista johtuen. Eläimiä heillä on ollut, heinäntekoa kesäisin... Joskus äiti kertoi että nuorena oli "hiihtänyt postia" talvella, olikohan sisarensa Helmin kanssa.

Sitä en tiedä/muista miten he isäni kanssa tapasivat, mutta naimisiin ovat menneet joulukuussa 1956. Ensin heille syntyi poika ja seuraavat neljä olivatkin tyttöjä, minä viimeisimpänä. Lapsuuden kotini he perustivat Pintamolle, Mustikkavaaran taloon, jossa me sisarukset lapsuutemme saimme viettää. Äiti hoiti paitsi meitä lapsia, taloutta ja eläimiä, lähinnä lehmiä. Isä oli metsätöissä ja tietysti välillä myöskin kotona eläinten hoidossa, heinänteossa... Äiti laittoi hyvää ruokaa, leipoi leivät ja pullat, paistoi jopa leipäjuustoakin tulilla. Ihanaa oli tulla koulusta kotiin, varsinkin silloin kun vastapaistetun leivän tuoksu oli vastaanottamassa. Kyläkaupassa hän kävi ostoksilla kesäisin polkupyörällä, talvisin potkurilla.

Siihen aikaan äitienpäiväjuhla järjestettiin kyläkoululla, äideille oli ohjelmaa, kahvia ja kakkua. Viime perjantaina olisi meilläkin täällä ala-asteella ollut kranssipullakahvit äideille aamulla. Harmi vain kun siitä oli viesti tullut vasta myöhään torstai-iltana, ei tainnut kovin moni äiti tietää mennä paikalle.

Isämme kuoli juuri ennen 50-vuotispäiväänsä, joulukuussa -77, eli äiti jäi leskeksi 47-vuotiaana. Jossain vaiheessa äiti sai myös ensimmäisen infarktinsa, minähän en harmikseni muista tarkemmin... Lehmistä kuitenkin luovuttiin kun äiti ei enää yksin jaksanut niitä pitää. Olinkohan yläasteella tai lukiossa, kun äiti taas joutui sairaalaan joksikin aikaa, mutta pääsi pian onneksi kotiin ja vointi parani.

Sitten saikin olla terveenä pitkän aikaa. Äiti löysi "meidän Papan" elämäänsä ja he menivät naimisiin -85 meillä Pintamolla, Mustikkavaarassa :) Siellä he asuivat, minäkin alkuun heidän kanssaan kunnes muutin opiskelujen myötä Kemiin jne. Äiti oli huumorintajuinen ihminen, kuunteli radiota ja tanssimusiikkia mielellään ja oli itsekin hyvä tanssimaan, se olikin heille mieluinen yhteinen harrastus vielä viimeisiin vuosiin asti.


Selailin vanhoja kuvia ja tässä yksi mukava muisto, ehkä jotain samaa noissa kahdessa profiilissa... Tansseihin tässä ollaan laittautumassa, äidiltä papiljotteja irroitellaan siskontytön kanssa :) 


Vuonna -99 kun meidän Janne oli vajaa 4 kk ikäinen, eli olin äitiyslomalla, vastaanotettiin surullinen uutinen, äiti oli yllättäen poissa. Tuon päivän pyöräilymatka oli jäänyt hänen viimeisekseen. Sen jälkeen oli minulta hymy kadoksissa kauan (ei se kovin leveä ole vieläkään...) oikeastaan tuon jälkeen taitaa olla melkonen pätkä josta osaltani muistikuvat löytyvät pelkästään valokuvista...

Muistot äidistämme ovat kauniita ja iloisia! Hän hän muisti paljon loruja, vanhoja sanontoja... mielellään kertoili tarinoita ja hauskutti toisia :) Äidille saattoi aina soittaa ja häneltä löytyi ne juuri oikeat sanat jokaiseen kysymykseen ja ongelmaankin. Myös lapsenlapsilleen äitimme oli ihana mummo! Ja tietenkin toisinpäin, kaikki lapsenlapset olivat hänelle tärkeitä ja suuri ilonaihe.

Sellaisia me äidit taidetaan olla, aina yhtä tärkeitä juuri omille lapsille :)

15 kommenttia:

  1. Oli taas miellyttävää vierailla blogissasi.
    Sinulla on sana hallussa, niin kauniisti
    nytkin kerroit äidistäsi...
    Kyllä olet selvästi äitisi näköinen.
    Toivotan, Anja Sinulle oikein Hyvää Äitienpäivää ♥

    VastaaPoista
  2. Ihana kirjoitus! Olenkin odotellut tätä postausta, josta annoit hieman vinkkiä aiemmin :) Todentotta, mummu oli kyllä hyvä laittamaan ruokaa ja leipomaan. Minä sain hänen kanssaan aina touhuilla mummulan keittiössä ja joskus meillä kotonakin (mummu kävi joskus meillä leipomassa ja minä sain aina silloin vapaapäivän koulusta niin olin mummun apuna). Saan aina mummun nykyisin "piipahtamaan" meillä, kun leivon jotain hänen resepsteistään. Nyt meillä on pakastimessa paljon mummun ohjeella tehtyjä viinereitä. :)

    Hurjaa ajatella kuinka Janne on ollut pieni kun mummu on lähtenyt täältä pois... Eipä ihme ettet noista ajoista juuri mitään muista. Mummu oli kyllä todellinen MUMMU - aivan ihana meidän mummu. Sannin toinen nimi onkin peruja häneltä! Niin ja olipas hauskaa löytää itsenikin täältä!! Kiitos loistavasta kirjoituksesta!! Ja hyvää äitienpäivää sinulle!

    Päivi

    ps: voinko tulostaa sun postauksen ja postittaa sen papalle?

    VastaaPoista
  3. Kiitos sinulle Sirpa ja samoin hyvää Äitienpäivää!

    Moikka Päivi ja kiitos! Ajattelin että voinkohan laittaa tuon kuvan kun sinäkin olet siinä, mutta niin pikkuisena tyttönä ja nätti mekkokin, että laitoin kuitenkin :) Sinullekin ehti paljon ihania muistoja mummusta tulla! Taitaa meidän suvussa niitä äidin reseptejä kiertää aika paljon... Korjasin tuota Jannen ikää vielä vähän pienemmäksi, kun tarkistin niin eihän ole ollut neljääkään kuukautta.

    Kyllä tämän minun puolesta saa toki tulostaa, jos haluat papalle laittaa. Pappa joskus kyseli että onko minulla uusia kuvia tauluista täällä netissä, että voi joskus Tarjan luona koneelta katsella :) Hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
  4. Hyvää äitienpäivää sinulle, hieno postaus äidistäsi ja hänen vaiheistaan sovitettuna omaan elämäntarinaasi. Sinulla on kauniit muistot.

    VastaaPoista
  5. Olipa ihana yllätys heti aamutuimaan saada lukea tuo sinun postaus. Minäkin muistan sen leiväntuoksun kun koulupäivän jaälkeen palasin kotiin leipomuspäivänä....ja ne ihanat pullapitkot ja entäpä ne äidin lasipikkuleivät. Muistan ne taksikyydit Kenttäniemen mummolaan kun autoa ei ollut ja kerran kesässä siellä käytiin. Muistan sen kerran kun vesissäsilmin katsoin taksin ikkunasta kun sinä jäit pikkutyttönä portaille isän kanssa vilkuttamaan kun ette sopineet vanhaan Volgan kyytiin, ihan tunnen vielä sen auton tuoksun nenässäni. Ihana kuvan olet laittanut postaukseesi, tehän olette tosiaankin äidin kanssa tosipaljon samaa näköä. Tuo mekko Päivin päällä on minun tekemä. Olipa tosissaan mukava aloitus tälle äitienpäivälle lukea tuo postaus. Me on juotu kakkukahvit tänään klo 5.45 ja lasteni isä ja Sannin pappa paahtaa jo lenkillä koiran kanssa. Mukavaa äitienpäivää sinulle O:) tarja

    VastaaPoista
  6. Vielä vähän...herranen aika kun katselin noita kaikkia ihania kommentteja kauttaaltaan täältä sinun blogistasi, huomasin nuo kelloajat. Oonkohan minä jotenhi joku outo lintu kun menen nukkumaan kotona ollessani illalla jo noin kello 21.00. Milloin te oikein nukutte? No...oonhan minä senverran iso ihminen, että tartten vaan vissiin vähän enemmän unta..))) Kaikille äideille mukavaa äitienpäivää.... t. se nimetön eli tarja

    VastaaPoista
  7. Hieno muistorikas kirjoitus. Meillä on tai siis olisi samanikäiset äidit, ja esikoinen poika meillekin syntyi v. 1999. Tunnelmallista Äitienpäivää sinulle Anja !

    VastaaPoista
  8. Kiva kirjoitus Äidistä. Monesti olen ajatellu kuinka kukanenkin Äitiämme muistelee vaan taitaapa nuo samanlaisia lämpimiä tunteita kaikilla olla. Olihan meidän lapsuudessamme äideillä kovasti tekemistä kun koneita ei ollut helpottamassa ja lapsiakin tuohonaikaan oli enemmän. Isämmehän oli usein viikot muualla töissä ja me vähän kipparoimme miten van pystyimme. Kiitos Anjalle ja hyvää äitienpäivää t. Maire

    VastaaPoista
  9. Tarja, kiitoksia kirjoittelustasi! Kyllä minäkin sinne Kenttäniemeen pääsin ajallani :) sieltäkin on monia ihania muistoja myöhemmältä sitten Helmin keittiöstä! Mitenkähän silloin matka kuljettiin, ei muistikuvaa mutta monet kerrat käytiin niin kesällä kuin talvellakin. Sinäpä heräätkin aikaisin, enkä minäkään yleensä jaksa yömyöhään kukkua, eilen oli vähän poikkeus kun miesväki seurasi jääkiekkoa... Hyvää äitienpäivän jatkoa sinulle!

    Kiitos anja, samoin hyvää äitienpäivän jatkoa!

    Kappas vain wihtori, ompas sattuma :) Meidän esikoinen, tyttö syntyi jo -95. Kiitos ja hyvää äitienpäivän jatkoa sinullekin!

    Maire, on mukavaa nähdä sinunkin kommentti täällä :) Varmasti äidillä on ollut välillä rankkaakin, toisaalta aika oli vähän "lempeämpi" silloin ainakin maaseudulla, ei niin aikataulutettua kuin tänäpäivänä. Kiitos samoin, hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
  10. Kauniisti muistelet äitiäsi,oikein kyyneleet tuli silmiin.mummi

    VastaaPoista
  11. Kaunis kirjoitus ♥ Kauniit muistot kantaa meitä elämässä eteenpäin :)
    Hyvää Äitienpäivän iltaa ♥

    VastaaPoista
  12. Kiitos mummi, ja Hyvää äitienpäivää vielä tätä kautta, terveiset sinne!

    Kiitos Tuula, samoin sinulle Hyvää äitienpäivää, vielä tätä vähän on jäljellä :)

    VastaaPoista
  13. Äitienpäivä on nyt mennyt, mutta luin tämän vasta nyt, ja omatkin ajatukset karkasivat sinne äidin luo. Äiti nukkui pois jo -93, mutta muistot ei kuole, ne elää itse vanhetessa yhä elävämpänä. sellaisiakin asioita palaa mileen, jota ei ehkä vuosikymmeniin ole miettinyt.
    hyvää viikkoa!

    VastaaPoista
  14. mummeli, niin se tuntuu olevan, että kun ikää tulee, mietiskelee enemmän menneitä vuosia ja haluaisi muistaakin enemmän... Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  15. Mukava kirjoitus, osaat siis myös kirjoittaa hyvin, kiinnostavasti, tokikin kun osaat piirtää ihanasti!
    Kaunis muisto äidistä ♥

    VastaaPoista

Pienikin kommentti piristää :)