perjantai 1. huhtikuuta 2011

Kevättä

Kalenterin mukaan on jo ihana kevät, ulkona ei vielä kevättä paljon näy.



Eilen ripustettiin kansalaisopiston maalausryhmän kevätnäyttely "Kevät keikkuen tulevi" huhtikuun ajaksi. Nappasin muutaman kuvan, laitan tähän vain tämän missä näkyy minun tutut kaksi taulua.



Tuo ikkuna ei ole paras mahdollinen paikka tauluille kun ilta-aurinko paistaa siihen. Piti laittaa pahvit taulujen taustalle, tai minä laitoin paksua paperia kun en löytänyt pahvia. Markiisit olisi ikkunan ulkopuolella, mutta kuulemma toimivat sähköllä auringon mukaan, ainakaan eilen eivät laskeutuneet vaikka paistoi hyvinkin ikkunaan.



Kukansiemenet on osittain itäneet, osittain kylvämättä ja osa itäneistä häipynyt.... ne häipyneet oli osa lobelioista, olivat liian heiveröisiä kasvamaan, eikä minulla ollut taitoja pelastaa niitä. Tuota vasemman kuvan viidakkoa pitää harventaa tai koulia viikonloppuna. Ei minulla taida oikein olla aikaa näiden kasvatukseen kovin perehtyä, mutta katsotaan miten käy, kylvän vielä jotain ja loput sitten suoraan maahan.

Ajasta puheen ollen, sitä voi hyvinkin pian olla yllin kyllin.... Olen nimittaäin taas (kolmatta kertaa peräjälkeen) yt neuvottelujen piirissä, kyllä tämä jo kunnon päälle ottaa! Tällä kertaa koskee melko pientä ja rajattua joukkoa, joten nyt ei kovin hyvältä näytä. Yt-neuvottelut alkoivat yhtäkkiä yllättäen, sähköpostiviesti tuli torstaina.

Tuon asian takia on ollut torstaista saakka mieli maassa, ja välillä niin vihainen..... miksi miksi ja miksi. Pitäisi vain osata ottaa asiat niin kuin ne tulevat, tähän asti olen ajatellut että kaikella on tarkoituksensa. Kun jaksaisi sinne toukokuun puoleen väliin, jolloin tämän pitäisi alkaa olla ohi, tavalla tai toisella.

Päivyristä löytyi huhtikuulta tällainen tarina/runo, jonka kirjoittajaa en tiedä:

Älä anna periksi

Kun asiat ei luista, niin joskus käy,
kun mäen jota kapuat, huippua ei näy,
kun taskut on tyhjät ja anot lainaa,
kun huoli mielesi maahan painaa,
ja hymyn sijasta ei huokausta voi estää,
lepää hiukan ja koeta kestää.

Usein elämä mutkia matkaan tuo,
sen se meidän kaikkien oppia suo,
epäonni monesti meitä kohtaa,
vaikk' annos sisua onneen ois voinut johtaa,
älä luovu, vaikkei vauhti päätä huimaa,
kerrankos kohtalo koettelee tuimaa.

Lähempänä onni on usein kuin arvaa,
silloin kun matka ei käy myötäkarvaa.
Usein kulkija antaa myöden
kätensä maalin viereen lyöden,
ja tajuten liian myöhään vasta,
että turhaan oli luopunut ponnistelemasta.

Epäonnikin on onnea, nurin käännettyä vain,
synkkien pilvien yllä taivas on kirkkain.
Koskaan et tiedä, onko matkaa paljon vai vähän,
Yht'äkkiä huomaat - se päättyikin tähän.
Pure siis hammasta, se vaikeaa on,
älä luovu vaikk' ois tilanne mahdoton.


Tässä tuli nyt vähän vuodatettua murheita tännekin, mutta älkää välittäkö :)

Hyvää viikonloppua!

12 kommenttia:

  1. Aika sattuva runo.
    Sitä vartenhan me olemme, että voi
    sisintään purkaa niin hyvissä kuin
    ikävissäkin asioissa.
    Pidän peukkuja, että kaikki sujuu
    loppujen lopuksi hyvin.
    Iloista viikonloppua sinulle Anja.

    VastaaPoista
  2. Olipa tilanteeseesi sopiva runo. Toivotaan parasta niistä neuvotteluista!
    Kuitenkin, valoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Vai sellaisia uutisia! Toivotaan, että kaikki kuitenkin päättyy parhain päin. Se odotuksen aika vain on niin rasittavaa! Sellaista ylös- ja alaspäin menóa, vuoristorataa, tämä elomme on. Jospa kevät saapuisi piristämään. Taimetkin saisivat vauhtia valosta! hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Täällä satoi eilen vettä ja nytkin aamusta jonkin verran, kyllä lumet saa kyytiä :D
    Ihanat nuo minun lemppari taulut ♥
    Ikävä asia tuo yt- juttu, varmasti ottaa kunnon päälle. Tuollaista asiaa ei voi sellainen ymmärtää joka ei sitä ole kokenut.
    Toivotaan parasta ♥

    Mukavaa viikonloppua !

    VastaaPoista
  5. Täällä ei vielä ainuttakaan siementä ole kylvetty, on toki ostettu pari pussia elämänlankaa ja leijonankitaa. Lopulta ne krassit ja ruusupavut istutan sitten suoraan maahan kun yöpakkaset loppuu.
    Kurja tuo yt-juttu. Olin itse samassa tilanteessa vuodenvaihteessa ja suostuin jo muuttoon toiselle paikkakunnalle, muuten olisin saanut potkut. Tuolloin jääkaapin ovesta luin joka päivä sinun blogissasi olleen Maaria Leinosen runon arjen enkeleistä, se oli hyvä juttu ja tsemppasi. Eilen sitten aloitin työt uudessa yrityksessä ja kotipaikkakunnalla.
    Anja, asioilla on taipumus järjestyä ja toivotaan, että parhain päin. Ja jos ei käy niin niin se huonompikin vaihtoehto on jonkin uuden alku. Kaiksesta huolimatta leppoisaa lauantaita.

    VastaaPoista
  6. Sirpa, mummeli, Sirkka ja Tuula, kiitoksia kovasti teille ihanista kommenteistanne. Tämä odotus on tosiaan pahinta, syö työmotivaatiota ja työn ilon.

    Kiitos Markka lohduttavista sanoista. Hyvä että sinun tilanteesi kääntyi parhain päin. Niinhän se on että jos yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu jossain... jos ajattelisikin että mielenkiintoista odottaa mitä uutta on tulossa :)

    VastaaPoista
  7. Elätpä nyt rankkaa vaihetta. Pahinta on odotus ja epätietoisuus tulevasta. Eikä siihen ole mitään keinoa, mikä helpottaisi. Vaikka en itse ollut yt-neuvottelujen kohteena, koin sen työkavereitteni kautta todella rankasti. Eikä päätökset olleet helppoja kummallekaan osapuolelle. Tuotannolliset ja taloudelliset syyt ovat kehno selitys yt-neuvotteluille. Miten ihmeessä ennenvanhaan työtä riitti kaikille halukkaille? Mutta Anja; se on kyllä totta, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen ovi avautuu. Toivon, että sinulle käy tässä hyvin.

    VastaaPoista
  8. Heti pisti silmään ne taulujen esillepanot, sanoisin, että ei pahempaa paikkaa vois olla. Kun yrittää maalausta kattoo, niin valitettavasti sitä ei erota, ja kun yleensä pitäisi tarkastella matkan päästä, ni mitäs sitten!??? EI MITÄÄN! Mulle kävi myös kerran noin, ja ne taulut, kolmen työn sarja oli melko tummiksi tehty ja n.A4 kokoa. Onneks sun on edes isompia! En voinnut omistani valittaa, koska en ollut niitä ripustamassa, oli myös yhteisnäyttely. Missä lie oli kollegojen ajatukset silloin...;/ Kovasti oli kaunis runo, kiitos!

    VastaaPoista
  9. Mukava näyttely, vaan tosi on, sen verran ymmärrän minäkin ettei paras esillepano paikka.
    Runo on jotenkin sopiva, kun luin kertomuksesi.
    Jaksamista ja lempeää kevättä ♥

    VastaaPoista
  10. Kiitos anja, tuo on totta että tähän ei voi itse paljon vaikuttaa. Päätökset tehdään toisella puolella maata... Saadaan sentään edustaja meiltä mukaan neuvotteluihin. Katotaan nyt miten käy.

    Maikku, meidän norm. näyttelytila on remontissa, siksi nyt kirjastossa, jossa vähän seinätilaa käytettävissä. Onneksi auringonvalo siirtyy päivänmittaan. Kävin eilen katsomassa ja keskipäivällä näytti kohtuulliselta, maalaukset erottuivat kauempaakin katsottuna :)

    Kiitos seijastiina kauniista kommentistasi :) ja samoin sinulle.

    VastaaPoista
  11. Toivon sinulle voimia, tilanteessasi. Epävarmuus tulevasta on raskasta. Onneksi sinulla on harrastus, jonka parissa pääset irtautumaan hetkeksi huolista. Valoa ja voimaa päiviisi :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos Valokki kauniista sanoistasi :)

    VastaaPoista

Pienikin kommentti piristää :)