sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Isänpäivänä


Jos oma isäni Pauli eläisi, hän olisi nyt 82 vuotias. Isä joutui lähtemään täältä kuitenkin jo hyvin nuorena, juuri ennen kuin ehti täyttää 50 vuotta. Minä olin silloin 10-vuotias, nuorin viidestä lapsesta, vanhin on poika, muut tyttöjä. Sellainen muistikuva minulla on, että viimeisen isänpäiväkortin vein hänelle sairaalaan, kun olin mukana tuolla yhdellä kerralla. Kauaa hän ei sairastanut, muutaman kuukauden kesti raju taudin eteneminen, syöpähän se oli, mikä isän vei.

Isä oli metsätyömies ja kova marjastamaan kesäaikaan, pitihän sitä meillä lapsillakin marjoja kerätä. Heinätyöt meillä oli myöskin kesällä, kun oli lehmiä, ja isän punainen traktori taisi olla Fahr nimeltään. Yhden kerran muuten putosin heinäkuorman päältä kun traktori kaarsi tieltä pihaan, samoin kävi yhdelle siskoistani. Mitäkähän muuta isästä muistaisin, hmm... no hän poltti tupakkaa ja mopedilla hän ajeli marjareissuillaan. Samoin kävi katiskoja kokemassa järvestä, joskus uskaltauduin mopon kyytiin kalareissulle. Sitten niitä ahvenia keitettiin ja niiden mätimoukut (onkohan tuo moukku oikea sana - tuli nyt jostain mielenpohjalta), varmaan paistettiinkin.

Ja sitä pöydänmaalaustahan vanhemmat sisarukseni aina muistelevat. Minä nuorimmainen ollut isäni kanssa kahdestaan kotona ja hän oli laittanut minut pientä pöytää maalaamaan. Minä titenkin olin sotkenut maalilla hiukseni, luonnonkiharat kuulemma, ja ne oli pitänyt sitten leikata lyhyeksi. Isä oli tehnyt ainakin joitain meidän huonekaluista ja eikös ne talo ja navettakin ole isän rakentamia (?) Onhan siinä pitänyt toisiakin miehiä olla tekemässä...

Olihan meillä isän laulua kasetilla, kun sisareni sai houkuteltua isän laulamaan, kun taloon saatiin kasettisoitin. Se laulu hyvin isänmaallinen laulu kuului jotenkin näin: "Kuullos pyhä vala, kallis Suomen maa. Sinuun koskea ei väkivalta saa. Kallios ei horju, vaaras poijes torjuu. Ollos huoleton, poikas valveil' on." Taitaa olla sotilasvalaan liittyvä laulu, vieläköhän se kasetti muuten on olemassa?

Ihan hyviä muistojahan nämä isästä ovat. Meillähän on kuitenkin Pappa, joka kyllä on Isänpäivätoivotukset ja Pappakorttinsa ansainnut, he ehtivät äidin kanssa olla yhdessä varmaankin noin 15 vuotta, mutta se onkin jo toinen tarina :)

_____

Paluu nykypäivään ja tähän isänpäivään!



Eilen leivoin tällaisen perus murokakun, josta tuli tosi hyvää, mausteena on vain vaniljaa. Ohjeen löysin Kotiliesi-lehdestä. Kakkuhan piti tehdä kokeeksi kun ostin tuon alla näkyvän uuden sinisen kakkuvuoan.



Löysin kaupasta myös tuollaisia (kuvassa oikealla) olevia kertakäyttövuokia, jotka on varmaan käteviä pieniin myyjäisissä myytäviin kakkuihin, kun osaisin vain suhteuttaa ohjeen, ehkä yhdestä ohjeesta tulisi kaksi pientä kakkua. Onkohan jollain lukijalla kokemusta noista, eikö tosiaan tarvi voidella vuokaa, se tuntuu pahviselta ja tekstissä sanotaan että on käsitelty tarttumattomaksi.



Tein eilen täytekakkupohjan tätä päivää varten ja aamulla täytin sen valmiiksi.



Lapset koristelivat ja tulos on tässä, nam!

Perheen isän toivomuksesta kakkua ei tehty aamuksi, kun hänen piti lähteä aamuvuoroon jo kuuden aikoihin. Juodaan kakkukahvit sitten iltapäivällä, kun on tullut töistä.

Eipäs tässä sitten muuta kuin

Hyvää Isänpäivää!

6 kommenttia:

  1. Kaunis muistelo isästä ♥

    Herkulliset kakut leivoitkin, meillä myös meni mies aamuvuoroon töihin ja juomme kahvit illalla, hän lepää juuri ,sitten syömme hyvin ja päälle kakkukahvit, hänen poikansa tulee vierailulle.

    Tuo vaniljakakku kiinnostaa, nams.

    Iloista leppoisaa yhdessäoloa ja ihanaa Isänpäivää ♥

    VastaaPoista
  2. Voi kun oli mukavia muistoja meidän isästä. Minä, isosiskosi olen sinusta vähän vanhempi ja näinollen muistojakin taitaa olla enempi. Muistan muuten kun sinä synnyit, senajan tavan mukaan kotona Pintamolla meidän kamarissa. Senkin muistan kun sinut vietiin kasteelle nimeä saamaan....tiedätkö muuten, että ensin sinusta meinattiin tehdä Anja Anita, mutta kastereissulla nimi oli muuttunutkin Anja Kaarinaksi. Minä olin em. reissun ajan koulussa ja loppupäivän hoidossa mummolassa. Mukavia muistoja on lapsuudesta, elettiin "niukkaa" taloutta mutta meitä lapsia oli 5 ja touhua riitti aamusta iltaan. Se kasetti on täällä Taivalkoskella minulla jossain kun muistaisin missä. Ensin muuten tapeltiin kuka sinua saa hoitaa ja sitten riijeltiin kuka sinua joutuu hoitamaan...kuitenkin positiivisessa mielessä. terveisin tarja

    VastaaPoista
  3. Ihania muistoja ♥ Herrrkullinen kakku, persikat ja suklaa lyömätön yhdistelmä :)
    Ihana myös tuo sinun sisaresi muistelu sinusta ♥

    VastaaPoista
  4. Kallisarvoisia muistoja sinulla ja siskollasi. Ihania. Olisin aina halunnut myös siskoja, mutta niitä ei vaan tullut.

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia taas kaikille mukavista kommenteista :)

    Nyt kun Tarja kerroit, olin aivan unohtanut tuon anita nimijutun, olen tainnut kuitenkin kuulla sen joskus aiemminkin. Tuli vielä mieleen ne pakkasiltojen iltakävelyt, niin pimeää ettei nähnyt yhtään mitään, lumen narskeesta saattoi päätellä missä toiset menee... Tähtiä katseltiin ja revontulille vihellettiin... Lapsena lumisade merkkasi, että saadaan entistä isompi mäki pihalle, nykyään se tietää vain lumitöitä...

    VastaaPoista
  6. Niin...ja muistathan kun tehtiin niillä iltakävelyillä aina joskus lumienkeleitä. Isä oli monesti mukana kun käveltiin katsomassa Osuuskaupan näyteikkunaa joulun aikoihin (vai olitko sinä mukana, ainakin me isommat olimme). Mutta meidänpä pitää joskus kesällä kokoontua Pintamolle muistelemaan näitä vähän isommalla porukalla. tarja

    VastaaPoista

Pienikin kommentti piristää :)