sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Hyvää Joulua!


Syksyn ja alkutalven kiireet ovat nyt takana ja joululoma alkanut minullakin.



Tähti tuikkii ikkunalla.



Tällaista kynttelikköä olen kaivannut jo kauan juuri tuohon ja nyt se sain, se on minun joululahjani vähän etuajassa ♡.



Amaryllis kukkii keittiön pöydällä. Tämä kuva on viikon takaa kun alkoi kukka aueta. 



Pipareita paistelin eilen ja tänään loput, ihanaa joulun tuoksua.



Tässä meikämummo ja ihana pieni ilopilleri, nyt 7 kk. Tämäkin kuva on muutaman viikon takaa. On niin mukava kun melko lähellä asuvat niin nähdään usein ♡.



Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulun aikaa!



maanantai 15. lokakuuta 2018

Kesäreissut 2018 2/3 Aavasaksa


Lisää kuluneen kesän kuvia tänne muistoksi.

Pohjoisessa edelleen, elokuussa, matka jatkuu. Kuvassa Kemijärven kirkko, joka ohitettiin automatkalla.


Poroja piti väistellä moneen otteeseen.


Saavuttiin seuraavan yön määränpäähän Aavasaksalle. 


Tässä "Kurre" mökissä yövyttiin.



Samanlaisia mökkejä ympäristössä.



Aavasaksan kruunupuisto taitaa lukea tämän portin päällä, suunnattiin ylös vaaran päälle.



Ylhäällä oli monenlaista katseltavaa, mm. tämä Annikki Kariniemen patsas.



Ja nämä maisemat, aivan huikeita.





Olikohan Aavasaksan Paviljonkin nimeltään tämä ravintola siellä vaaran laella.



Ihanasti sisustettu viihtyisä paikka.



Kirsti olikin blogissaan kertonut näistä voimavohveleista, joita mekin sitten valittiin syötäväksi.



Isännän poronkäristysvohveli...


... ja minun kylmäsavulohitäytteinen vohveli, ai että oli hyvää! Ehdin jo ennen kuvaa syödä tuosta täytteiden alla olevasta vohvelista rapsakan reunan, siksi näyttää vähän repaleiselta :)




Paviljongin takaa lähti portaat, joten täytyihän se tutkia mitä sieltä löytyy.



Tällainen tosi vanha ja hienosti käsityönä koristeltu rakennus, olikohan Keisarinmaja nimeltään.



Ovet kutsuvasti auki.



Siellä sai tutkailla ihan vapaasti ja tutustua paikan historiaan.



Hauskat nämä tuolitkin, kyllä näissä on istuttu moneen otteeseen, käytön jälkiä näkyvissä.



Ja takassa tulia pidetty.


Tässä sama rakennus alkuperäisessä käytössään, ilmeisesti ko. (keisari?)perheen kesänviettopaikkana.



Aamulla vielä hetken aikaa istuskelin kuistilla ja nautin viimeisen lomapäivän kiireettömästä kesäaamusta.


lauantai 6. lokakuuta 2018

Kesäreissut 2018 1/3 Kivitunturi


Vaikka syksy on jo pitkällä, niin laitetaanpa tänne kuluneen kesän kuvia muistoksi.

Elokuun 8. päivä lähdettiin lomareissullamme Kotalasta kohti Savukoskea ajelemaan kauniissa kesäsäässä.





Matkalla piti pysähtyä ihastelemaan kauniita jokimaisemia.




Osattiin perille, mistä Kivitunturin reitti lähtee. Nimensä mukaisesti jo alku näytti kovin kiviseltä:


Reitti erottui hyvin maastosta, mutta erittäin haastavaa noiden kivien takia, sekä myös puiden juurien, joita polut olivat täynnä.



Olenkohan koskaan missään nähnyt niin paljon mustikoita mitä tuolla oli maastossa silmänkantamattomiin... alkumatkasta harmitti kovin, kun ei tullut otettua ämpäriä mukaan.



Ylöspäin kiemurteli reitti pitkin tunturin kylkeä.



Melkoista louhikkoa, kaunista!



Ja kun kääntyi katsomaan taakseen, näin avarat maisemat.



Siinäpä kyltti, tietää minne päin lähteä :)




Aina välillä oli onneksi pitkospuita, tai mitä nämä poikkilaudoitetut nyt lienevätkään nimeltään.



Näissä kallioiden ja kivien muodostelmissa ja muodoissa riitti ihmettelemistä. 








Tässä ensimmäinen kuva portaista, niitä reitillä oli varmaan kymmeniä, korkeita rappusia sekä ylös- että alaspäin.



Taukopaikka, Äitipetäjälammen laavu, jossa vietettiin pidempi levähdystauko, keilteltiin kahvit ja paistettiin makkarat. Muutenkin kyllä levähdeltiin ja istuskeltiin pitkin matkaa maisemia ihastelemassa.




Kaunis on pieni lampi. Vieraskirjassa oli paljon merkintöjä, jotkut olivat tässä lammessa uineetkin. Kieltämättä houkutteleva ajatus tuossa vaiheessa :)



Kahvit tulilla.



Kovin jyrkästi on kivi leikkaantunut. Kumpikohan on ollut ensin, kivi vai puu, joka tuone väliin on puristunut.





Etiäppäin, kivistä on.



Lisää rappusia.



Tämä oli ainut sileä osuus, kovin lyhyt.



Tuolla kiinnitti huomioni nuo onkalot, lieneekö siellä jonkun metsän eläimen kotiuolia.



Sitten saavuttiin Pirunkurun ylittävälle riippusillalle.







Syvä kuru, mutta onnellisesti ylitse päästiin.




Tämä oli nimeltään Luojanluomalaavu, siltä se näyttääkin.



Nämä taisivat olla reitin pisimmät portaat, välissäkin piti pysähtyä levähtämään.



Kettukummun näköalapaikka, tuossa olisi voinut istuskella pidempäänkin.

Oli kyllä hienoa päästä vihdoin tämäkin paikka näkemään ja kokemaan.